Olen katsonut kaikki kolme elokuvaa, joiden pohjana on Väinö Linnan kirja Tuntematon sotilas: Edvin Laineen, Rauni Mollbergin ja Aku Louhimiehen. Nyt olen katsonut Yle Areenasta Louhimiehen versiosta tehtyä sarjaa.Viidestä osasta kaksi on katseltu.
Kaikkien näiden elokuvien ja tämän sarjan kohdalla olen tuntenut itseni hämmentyneeksi. Miksi nämä elokuvat on tehty?
Kunnioitetaanko niillä Väinö Linnaa, sodissa kuolleita ja elävinä selvinneitä sotasankareita, itse sotaa? Varmaan kaikkia muita, mutta toivon, että ei itse sotaa.
Laineen ja Mollbergin elokuvien katsomisesta on sen verran pitkä aika, että en tohdi suuria mielipiteitä niistä ilmaista. Ne olivat sekä erilaisia että samanlaisia. Olihan kyse saman romaanin filmatisoinnista.
Eikä Louhimiehen elokuvakaan poikkea niistä. Kaikki kolme on tehty eri aikakausina, mutta se ei näy niissä. Vai näkyykö - siis sisällöllisesti? Itse asiassa olen miettinyt, tarvittiinko enää tätä Louhimiehen elokuvaa ja sarjaa. Toiko se jotain lisäarvoa sodan ja kärsimyksen näkemiseen? Toiko se lisäarvoa Linnan romaanin tulkintaan?
Minulle sota on vastenmielinen. Se aiheuttaa ihmisissä valtavaa kärsimystä, tuskaa, epätietoisuutta.Siinä kärsivät rintamalla olevat ja kotijoukot - niin omalla puolella kuin vastapuolella.
En voi olla vertaamatta sotaa rauhan ajan väkivaltaan, etenkin lapsiin kohdistuvaan. Jos aikuiset pahoinpitelevät lapsia, niin lapset traumatisoituvat vakavasti. Kuten sotilaatkin.
Jos sotilaat voivat "riemuita", kun sodan toinen osapuoli ei osunutkaan, niin lapsi ei voi. Jos lapsi pääsee pakoon lyövää aikuista, niin riemu ei ole päällimmäinen tunne. Pelko, ahdistus, tuska seuraavaat pahoinpideltyä lasta myös silloin, kun häntä ei lyödä.
Sama koskee aikuisia, jotka joutuvat pahoinpidellyiksi rauhan aikana.
Riippumatta siitä, milloin väkivaltaa kohdistetaan toisiin, se on väärin. Myös sota. Ihan kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, jotka on pakotettu rintamalle.
Toivon, että Laineen, Mollbergin ja Louhimiehen elokuvat on tehty sotaa vastustamaan. Ihan aina ei tämä välity niistä, ainakaan minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti