Tässä viikonloppuna vaihdoin kuulumisia erään nuorehkon henkilön kanssa. Hänen ja hänen perheensä kuulumisten lisäksi puhuimme minusta.
Kerroin, että työtä ja vapaa-aikaa on sopivassa suhteessa. Harrastuksiakin on. Nautin olostani. Valmistaudun ensi kesänä, heti kesäkuun alussa, alkaviin eläkepäiviini.
Valmistautumiseni alkoi jo parisen vuotta sitten. Olin saanut eräältä ystävältäni hyvän vinkin, että kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
Oli muuten hyvä vinkki. Olen selvitellyt käytännön järjestelyjä niin eläkeyhtiöltä kuin työnantajaltajani. Ne ovat jo "selvää pässin lihaa".
Henkinenkin valmistautuminen on kunnossa. Omalla toiminnallaan työnantajani on tietämättään sitä tukenut. Päätökseni siirtyä eläkkeelle heti, kun se on mahdollista (63 v ja 9 kk) vain vahvistunut vuosien (lue kolmen vuoden) saatossa. Ei ole tarvetta eikä syytä jatkaa työelämässä.
Uusi aikakausi odottaa.
Mutta siitä ilmaisesta rahasta. Suorastaan järkytyin keskustelukumppanini sanoista, että eläke on ilmaista rahaa. Siis miten?
Sanoin topakasti, että ei ilmaista vaan ansaittua rahaa!
Olen tavalla tai toisella ollut työelämässä mukana jo 11-vuotiaasta saakka. Ensin vähemmän, sitten enemmän. Välillä sekä opiskellen että työssä käyden. Välillä jopa niin, että opiskelin kokoaikaisesti ja tein töitä kokoaikaisesti.
Olisinkohan tehnyt oman osuuteni ansaitakseni eläkkeeni?
Eläkettä ei aina tarvitse ansaita kovasti työtä tekemällä vieraan palveluksessa tai omassa yrityksessä. Sen voi ansaita vaikkapa hoitamalla lapsensa kotona, ja sitten hoitamalla lastenlapsiaan.
Niitä, jotka näin tekevät, ei pidä syyllistää. He saavat "rangaistuksensa" pienen kansaneläkkeen muodossa ja seisomalla "leipäjonoissa". Onko se oikein?
Eläke ei ole ilmaista rahaa. Meistä jokainen on osuutensa tehnyt sen saamiskesi.
Onneksi keskustelukumppani ymmärsi, kun totesin eläkkeen olevan ansaittua rahaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti