torstai 5. marraskuuta 2020

Että minä säikähdin

Tänään minulla oli outo tunne lähes aamusta alkaen. Huippasi, pää ei ollut oma itsensä, jalat olivat aika vetelät, kuin makaroonia.

Kummastelin itsekseni. Ajattelin, että kyllä tämä tästä. Ei meinannut mennä ohitse. Ei vielä iltapäivälläkään neljän tienoilla.

Huolestuin. Suorastaan säikähdin. Nyt on jotain todella pahasti pielessä. Onko aivoissa tai verenkierrossa jotain, minkä vuoksi kannattaisi olla yhteydessä omaan lääkäriin? Pettävätkö jalkalihakset tai -hermot?

Päätin vielä odotella. Annoin koiralleni ruoan ja jälkiruoaksi piimää. Päästin sen (vai pitäisikö sanoa hänet) ulos aidatulle pihalle, isolle sellaiselle. Ei siis syytä eläinsuojelullisiin toimenpiteisiin. :)

Sitten minä tajusin. En ollut syönyt koko päivänä mitään! Etätyöpäiväpahkeinen sotki taas kerran kaiken.

Aamulla nukuin niin pitkään kuin mahdollista. Työkoneeni olin viritellyt jo edellisenä iltana niin valmiiksi kuin mahdollista. Etätyöyhteyden luominen vie aina aikaa, joten sen vuoksi kirjauduin töihin pari minuuttia yli aamukahdeksan.

Siinä se päivän rumba alkoi. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman väki voisi olla kateellinen tällaiselle työrumballe. Siinä huonompijalkaisenkin jalka nousee ja laskee ihan oikein ja oikeaan tahtiin. Ehkä sittenkin hieman liian nopeasti ja vääriin paikkoihin. Vaikkei ketään tapaakaan.

Etätyö vei mennessään. Vain pienet vessatauot. Kun ei ollut työkavereiden "pakottavaa" painetta tavata heitä tauoilla, tauot jäivät pitämättä. Myön ruokatauko nälkäiseltä Partsulta.

Tajuttuani tilanteeni oikean laidan ryhdyin korjaustoimiin. Pikaisella silmäyksellä jääkaappiin löysin "pikaruokaa": nakkeja, jotka lämpiävät nopeasti mikroaaltouunissa. Levitettä ja tuorekurkkuja. Kuivamuonakaapista lähiruisleipää, jota lämmitin leivänpaahtimessa. Elämä pelastui!

Huomiselle olen levitellyt muistilappuja joka paikkaan. Aamupesun jälkeen aamiainen. Kahvi- ja ruokatauot kuin olisin varsinaisella työpaikalla. Lappuja löytyy työkoneesta, työhuoneen ovesta, vessan ovesta, miltei joka paikasta, missä ehkä liikun, kun on pakko nousta työtuolilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti