Nyt ei saa ilakoida. Se on käynyt selväksi lähes kaikkien tiedotusvälineiden kautta. Pitää synkistellä! Pitää miettiä, miten kestän tämän korona-ajan, "eristyksen" ajan.
Omalla alueellani lähes joka päivä Ylen alueradio kyselee ihmisiltä, miten selviätte tästä ajasta. Mitä vinkkejä teillä hyvät kuuntelijat on päästä näiden synkkien aikojen ylitse. Vielä olen pitänyt kutini ja jättänyt antamatta palautetta. Ei olisi kovin rakentavaa.
Television kanavat syöttävät tekopirteitä ohjelmia. Kun kuunnellaan Katri Helenaa, Kaija Koota, Paulaa ja katsellaan "loistavia" lavashow-esityksiä, niin kyllä me jaksamme. Kaikki yhdessä.
Mitä hemmettiä! Minä en suostu synkistelemään. Otan tilanteen vakavasti, mutta en murheen viittaa kantaen. Tiedän, miten vaarallisesta asiasta korona-viruksessa on kyse, mutta en suostu vaipumaan murheen valtakuntaan. Huolehdin kaikista mahdollisista varotoimista, joihin pystyn. Muuta en voi.
Nautin tämänhetkisestä olostani. Paitsi silloin, kun pitää olla etätöissä.
Kaipaan läheisiä ihmisiä. Silti nautin siitä, että ei tarvitse, suositusten mukaan ei saisi, juosta tukka putkella siellä ja täällä. Kerran, korkeintaan kaksi kertaa viikossa käyn kaupassa. Luen kirjallisuutta ja päivän lehdet, katselen televisiota, katselen netistä ohjelmia ja elokuvia, joita en ole ennättänyt tai jaksanut katsoa niiden myöhäisen esityksen vuoksi. Elisa Viihteen Aition olen löytänyt, kun unohdin perua sen tilauksen. Jäin koukkuun.
Lämmittelen taloa, ainakin jokunen päivä. Koirani Santun kanssa vietämme leppoisaa aikaa. Välillä ihan sohvaperunoina.
Mutta muistakaa rakkaat ihmiset. Nyt ei saa ilakoida! Pitää synkistellä! Elämme raskaita aikoja.
Tosin voitte liittyä seuraani ja uida vastavirtaan. Tämä on hauskaa! 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti