Tänään perjantaina työpäivä päättyi outoon tunnelmaan. Yksi jos toinenkin työkaveri kävi huikkaamassa ovellani tai minä heidän, että nähdään kesäkuussa. Tai, jos huonosti käy, vasta syksyllä.
Työyhteisöni, johon kuuluu 24 työntekijää ja kaksi esimiestä, on jakanut itsensä kahtia. Siis, esimiehet ovat kyllä yhtäaikaa töissä, jos eivät ole lomalla. Esimiehet eivät vain tapaa toisiaan, ovat paikalla eri rakennuksissa eri puolilla kaupunkia.
Muutoin meidän viisi tiimiä on sopinut keskenään, ketkä ovat parittomilla viikoilla etätyössä maanantaista keskiviikkoon ja parillisilla maanantaista tiistaihin. Ja ne loput loppuviikot.
Alamme kuuluu yhteiskunnan kannalta välttämättömiin palveluihin. Näin ollen meidän pitää kaikin varmistaa, että pystymme huolehtimaan näistä palveluista. Eri aikoina toimistolla töitä tekevät eivät saa tavata toisiaan myöskään vapaa-ajalla. Jos yhden ryhmän työntekijät altistuvat korona-virukselle tai sairastuvat siihen, niin toisella ryhmällä on mahdollisuus pysyä terveenä - ehkä.
Näin voimme varmistaa, että palvelut voidaan antaa asiakkaille. Näin kuuluukin olla.
Eli korona-pahkeinen vaikutti tähänkin. Näen osaa työkavereistani vasta kesäkuussa, jos hyvin käy. Korona-pandemian pitkittyessä näiden työkavereiden näkeminen siirtyy myöhäisemmäksi. Syksyyn, ensi vuoteen? Toivottavasti ei niin pitkälle!
Tässä haastavassa tilanteessa saimme esimiehiltä (naisimmeisiltä) hyvin selkeät toimintaohjeet. Siitä kiitos.
Ja minä Partsu olen ottanut tietotekniikassa huiman askeleen eteenpäin. Osaan käyttää Teamsia (neuvottelusysteemi, jossa voi puhua ja tarvittaessa näyttää naamansakin), osaan ottaa etäyhteyden työnantajan sisäiseen verkkoon ja tehdä töitä siellä kuten kuuluukin. Ja kai olen oppinut jotain muutakin, mutta palaan siihen myöhemmin - kun ymmärrän, mitä muuta. ;)
Jaksamista meille kaikille tässä poikkeustilanteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti