Koira viisas, omistaja typerys

Koirilla on emäntiä ja isäntiä. Näillä ilmaisuilla ei suinkaan tarkoiteta vaimoa ja aviomiestä tai talonomistajaa. Koirien kohdalla yhteinen nimitys kyseisille henkilöille lienee omistaja. Näin emme inhimillistä tätä hienoa luonnon kappaletta. Ja onhan koira vakuutusyhtiön määrittelyn mukaan esine. Ja esineenhän omistaa joku. Esineellä ei ole emäntää tai isäntää.

Mutta itse aiheeseen. Koira viisas, omistaja typerys. Omasta mielestäni olen ollut aika viisas, tai ainakin koiraa ymmärtävä omistaja. Ja nimeomaan kultaistanoutajaa ymmärtävä. Onhan minulla ollut niitä yhteensä kuusi: Emppu, Nora, Mandi, Joonas, Ada ja Santtu. Vain kaksi urosta. Saatte arvata, mitkä mainitsemistani. Urokset ovat olleet kermanvalkeita, nartut kullanruskeita - toisilla sävy syvempi, toisilla vaaleampi. Kirjoitan toiste, miten nämä kuusi ihanaista päätyivät minun kotiini.

Siis aiheeseen. Nyt minulla on vielä Santtu, joka täyttää 12 vuotta kesäkuussa. Se on ollut kohta kaksi vuotta minun kanssani kahdestaan, ilman koirakaveria - täällä kotona. Välillä se tylsistyy, kun omistaja ei vaivaudu tulemaan kotiin heti neljän jälkeen. Sen on pitänyt löytää tekemistä ja viihdykettä ihan yksin.

Niinpä se on käyttänyt hyväkseen omistajansa typeryyttä. Ensin se nappasi keittiön pöydältä kaiken, mikä oli jäänyt sen päälle ja kelpasi koira-herran suuhun. Aika äkkiä typerä omistaja ymmärsi, että keittön pöydälle ei saa jättää mitään syötävää.

Santtu kyllä osasi ja osaa varmasti jatkossakin käyttää hyväkseen omistajansa typeryyttä ja unohtelua. Kerran kauppakassia tyhjentäessäni aivan käsittämättömästä syystä pistin yhdelle keittiön tuolille ison hapankorppupaketin. Oletan, että tuli puhelu, jonka myötä unohdin paketin tuolille. No, eihän viisas koira jätä käyttämättä hyväkseen oivaa mahdollisuutta. Seuraavana päivänä töistä tultuani, minä - se typerä omistaja - löysin lattialta revityn pahvisen paketin ja revityt pussit. Viisas koira oli syönyt kaikki hapankorput, varmaan jopa nauttinut, ja nuollut kaikki muruset, joten suurempaan siivoukseen ei ollut tarvetta. Pussit roska-astiaan ja pahvinpalaset kierrätykseen.

Typerä omistaja ymmärsi, että tuolillekaan ei kannata jättää mitään, mistä viisas koira voi kiinnostua.

Santtu-koira taitaa kuitenkin olla omistajaansa, minua, viisaampi. Siis - viisas koira, typerä omistaja. En suostu vieläkään käyttämään itsestäni kuvausta tyhmä.

Tänään oli pitkä päivä, kun piti loppuviikon etätyöpäivien vuoksi saada asiakirjoja eteenpäin. Kotona kun ei ole tulostinta. Viisaan koiran päivä venyi laittoman pitkäksi olla yksin kotona. No, keksihän se itselleen viihdykettä.

Kun tulin kotin, koirani oli riemuissaan, ja minäkin lepertelin sille: voi, oliko pitkä päivä, oliko ikävä, pitääkö päästä pihalle. Heti tämä Santtu-herra suuntasi tassunsa kohti takaovea, joka johtaa aidatulle takapihalle. Sitä ulos päästäessäni silmäilin tupakeittiötä.

Hupsista. Lattialla lojui avattuja Dentastick-pusseja ja revitty pahvipaketti, jossa ne olivat olleet. Pusseja oli kolme. Kaikki tyhjinä. Kahdessa oli ollut, sen voin sanoa varmuudella, jäljellä kaikki seitsemän kappaletta, ja yksi oli puoliksi tyhjä. Eli 14 + 3 tai 4 oli tämä viisas koirani napsinut suuhunsa. Oli onnistunut avaamaan kaapin oven, jonka takana nämä herkut olivat piilotettuina. Siis olivat. Piilo oli avattu.

Vesikuppikin oli tyhjä. Tarkistin sen vetoisuuden, kun täytin se. Kolme, siis kolme (!) litraa oli sankari juonut.

Mutta. Viisas kun koirani on, niin vahinkoa ei ollut tapahtunut. :) Volaa. Ei pissiä missään sisätiloissa. Kaikki pissit päätyivät takapihalle, sinne minne saavatkin päätyä.

Kiitos viisas koirani! Ansaitsisit vähemmän typerän omistajan.

Nyt koiran herkkuvarasto on siirretty toiseen kaappiin ja aivan ylähyllylle, noi 160 sentin korkeuteen. Ehkä nyt onnistun olemaan koiraani viisaampi. Ainakin tässä asiassa.