Olen ollut some-vastainen "niin maan perusteellisesti" tv-hahmo Reinikaista lainatakseni. Minusta some on ollut pelottava ja kummallinen. Sehän varastaa minut.
Saattaapi olla näinkin. Ja olen edelleen erittäin varovainen some-käyttäjä. Eläköitymiseni myötä minusta on tullut kuitenkin sellainen, että saatan jossakin viipyä. Paljastamatta itsestäni liikaa. ??😀 Vai onkohan kyse vanhuuden höperöitymisestä? Ei, ei sentään!
Some tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia.Olen siis täällä blogissa ja facessa. Onko WhatsApp some? Jos on, olen sielläkin somessa.
Facen kautta on löytynyt ihmeellisiä "vanhoja" tuttavuuksia. Sukulaisia, työkavereita, ja muitakin.
Tänään minuun otti yhteyttä mesen kautta etunimikaimani, jonka kanssa olimme työkavereita jonkin aikaa lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä aloitellessani.
Oli huikean ihana tunne, kun häneltä tuli viesti, jossa hän kyseli, olenko se sama. Olenhan minä. Meistä tuli facebook-kavereita. Tuntui muuten hienolta tämä yhteydenotto. Olivathan hänen tietonsa nousseet esiin, kun yhteisiä kavereita on. En vain uskaltanut ottaa yhteyttä.
Ja sain muun muassa yhteyden myös enooni ja hänen vaimoonsa. Puhelimitse yhteydenpito ei ole ollut kovin tiivistä. Eikä tapaamisiakaan ole ollut koronan ja välimatkan vuoksi. Ehkä facen kautta enemmän.
En halua mainostaa mitään some-kanavaa, mutta vastoin aikaisempia käsityksiäni, se ei olekaan niin kamala. Asetuksilla pystyn suojaamaan omaa ja myös kavereinani olevien identitettiä. Ainakin jonkin verran muilta ihmisiltä. Herra/rouva Face on eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti