Minulla kasvaa pihassani komea kuusi. Sen komeuteen ei minulla ole osaa eikä arpaa. Se oli aika pieni, kun reilu 20 vuotta sitten muutin nykyiseen kotiini. Se on kasvanut niiden ravinteiden avulla, joita se on saanut maasta ja ilmasta, ilman apuani.
Tänä talvena siitä kuusesta on tullut "turvapaikka" tai muu suoja pian 13-vuotiaalle Santtu-koiralleni. Tai sen kuusen alusesta.
Kun Santtu ulkoilee takapihalla, niin se juoksentelee ympäriinsä isoa aidattua pihaa. Kerran huomasin, että se kävi oven takana katselemassa pääsisikö sisään. Kun en ennättänyt vauhtiin mukaan, niin se lähti lenkille. Kiersi itse tekemäänsä polkua, joka kaarsi kohti kuusta.
Santtu meni kuusen alle. Siellä se viipyi aikansa ja tuli ulos toiselta puolelta. Tätä lenkkeilyä ja kuusen alla oleskelua on jatkunut pitkään. Harmi, etten pääse katsomaan, mistä kuusen alla on kyse. Olisi mukavaa tietää.
Kuusen alunen on mieluinen Santulle ainakin silloin, kun on kova tuuli tai katolta tippuvat lumet alas. Siksi arvelen sen olevan koiralleni turvapaikan tai ainakin suojan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti