Lauantain vastaisena yönä näin ihanan unen. Muistan, kun heräsin aamulla neljän tienoilla. Ja nukahdin melkein heti. Sen jälkeen näin tämän unen.
Unessani oli jotain voimaannuttavaa. Jotain, jota tarvitsin, ja me kaikki tarvitsemme ainakin joskus.
En aio vaivata teitä rakkaat lukijani uneni yksityiskohdilla. Uneni henkilöt eivät olleet niitä, jotka oikeasti tunnen. Kerron unestani sen tunteen ja tunnelman, jotka siitä välittyivät.
Se liittyi ihmissuhteisiin, myös miehen ja naisen välisiin. Se ei kuitenkaan ollut mikään seksuaalinen uni. Uni koski muutakin. Isoa joukkoa ja joukossa syntyvää tunnetta.
Uneni oli herkkä. Koskettava. Se miehen ja naisen välistä koskeva toi esiin lämpimän kosketuksen merkityksen. Myös ihmisten keskellä. Miten hyvältä tuntuu, kun pienellä käden puristuksella tai ihoa silittämällä viestitään toisen merkitystä.
Uneni liittyi kuitenkin suurempaan kokonaisuuteen, suurempaan kokemukseen. Kuinka ryhmä voi ottaa vastaan uuden, tuntemattoman ihmisen mukaan joukkoonsa. Kuinka hänestä ollaan kiinnostuneita. Oikealla tavalla. Ei udella, mutta kerrotaan asioita ja siinä sivussa annetaan uudelle ja tuntemattomalle mahdollisuus kertoa itsestään.
Unessani sen ryhmän toiminta antoi voimaa ja uskallusta. Se antoi lämmintä luottamusta. Luottamusta siihen, että sittenkin ihmisten välisellä solidaarisuudella, yhteistoiminnalla on merkitystä. Se antoi uskoa, että kannattaa jatkaa niiden asioiden puolesta toimimista, joita pitää tärkeänä.
Eikä yksilöiden välisiä suhteita saa unohtaa. Olivatpa ne tuttavuus-, kaveruus-, sukulaisuus-, ystävyys- tai niitä ehkä herkimpiä rakkaussuhteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti