Rakastan valkosipulia. Sen haistavat kaikki, jotka pääsevät ja joutuvat olemaan lähelläni. Valinta on muiden, ei minun. ;)
Päivänä muutamana, kun en jaksanut tehdä "oikeaa" ruokaa, ostin kaupasta pakastepitsan, kasvissellaisen. Tuunata sitä piti vähän. Valkosipulia, vahvan makuista juustoraastetta ja pitsamaustetta.
Tarkoituksenani oli puristaa valkosipuli pitsan päälle. Joku kehveli oli käynyt piilottamassa pusertimen. Hienot gourmet-kokit suosittelevat, näin luin joskus jostain, että valkosipuli kannattaa pilkkoa. Olen aivan eri mieltä!
Kun puristinta, siis kumpaakaan niistä kahdesta, ei löytynyt, keksin mainion keinon. Raastirauta auttaa! Ja todellakin auttoi. Niin makoisaa, mehevää valkosipulia en ole ikinä saanut!
Opin ulkomailla opiskellessani valkosipulitahnan teon. Keitettyjä kananmunia, valkosipulia (silloin puristettua, nykyään raastettua), juustoraastetta ja majoneesia tai majoneesi-kermaviili-kastiketta. Käy mukavaksi iltapalaksi milloin vain, aamupalaksikin, päivällä syötäväksi. Ei siis pelkästään, jos et halua. Minä levitän sitä valkosipulipatongin, kaurakorppujen tai ruiskorppujen päälle. Ja voi sitä käyttää muutenkin, mielikuvitus vain rajoittaa.
Tuunaan valkosipulilla jokin aika sitten kuolleen läheisen ihmisen herkkupalan. Hän rakasti jälkiuunileipää perunasalaatin kera. Olen "jalostanut" herkkua siten, että teen salaatin itse (kermaviili- tai kermaviili-majoneesikastikkeeseen) ja raastan sekaan valkosipulia. Jos haluaa tuhtimpaa välipalaa, niin leivän ja salaatin väliin voi lisätä vaikkapa lenkkimakkaraa.
Herkullisia hetkiä valkosipulin parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti