Hyvät lukijani! Anteeksi taas tämä pitkä tauko kirjoituksissani. Astma paheni sen verran, että en edes muistanut minulla olevan blogia. Yritän parantaa tapani. Viikonloppuisin - silloin yritän muistaa kirjoittaa.
Olin jälleen kerran vuositarkastuksessa - siis minä, ei autoni. Tosin edellisestä vuositarkastuksesta oli ennättänyt kulua neljä vuotta. Näin se aika rientää.
Ennen lääkärin vastaanottoa kävin laboratoriokokeissa. Verenpainetta mittasin aamuin ja illoin saamani ohjeen mukaan. Laboratorikokeiden tulokset näin ennen lääkärin vastaanottoa Omakannasta, joten ei huolta. Olivat kunnossa.
Ainoastaan folaattiarvot, jotka olivat yli viitearvojen, mietityttivät. Erään ystäväni kanssa olimme jo pohtineet, mikä vikana, vai onko mitään. Netistä ei löytynyt muuta kuin, mitä liian alhaiset folaattiarvot tarkoittavat. Ne tarkoittavat huonoa, tai eivät ainakaan niin hyvää.
Päästyäni lääkäri Antti Turusen vastaanotolle, olin todella otettu. Hän kuunteli, hän selitti. Asiat eivät jääneet epäselviksi. Olin ihan ihmeissäni. Onko tällaisia lääkäreitä olemassa?
Rohkenen tunnustaa. Verenpaineeni olivat ihan taivaissa, samoin syke. Keuhkoista kuului rahinaa, tai ehkä paremminkin lotinaa. Nestettä? Sydänkään ei suostunut olemaan terävä. Ensin lopmsahti ja sitten löi normaalisti.
Kun lääkäri Turunen kysyi turvotuksesta ja tarkisti jalkani, niin hän määräsi nesteenpoistolääkityksen. "Uhkasi", että paino saattaa pudota useita kiloja. Ihan kyllä pelotti. ;)
Ihanan tarkkana lääkärinä hän antoi vielä lähetteen verikokeisiin ja keuhkokuvauksiin keskiviikkona. Piti tarkistaa sydämen toiminta (vajaatoiminta ja infarktin mahdollisuus) sekä keuhkojen kunto. Kun soitin perjantaina (nyt on sunnuntai) terveysasemalleni tulokset kuullakseni, niin helpotus oli suuri. Keuhkokuvissa ei ollut tapahtunut muutoksia neljään vuoteen. Sydämen vajaatoimintaa ei ollut.
Mutta, mutta. Hoitajan mukaan "infarktitesti" oli hieman koholla. Ei tarvitse kuitenkaan olla huolissaan. Hän kysyi vielä varalta lääkärin mielipidettä. Uusi laboratoriokoe! Siinä tuomio.
Nyt olin selvästi kuolemanvaarassa. Lääkärikin kun huolestui ja antoi uuden lähetteen. Hoitajalta kysyin, mistä tiedän, jos viikonloppuna kuolema hyökkää ja infarkti iskee. Sain selkeät ohjeet, jotka itse asiassa valveutuneena ihmisenä jo tiesin.
Jo perjantai-iltana aloin tuntea poltetta vasemmassa käsivarressa. Heijasteli se kaulaankin, leukaperiin. Välillä myös oikeaan käsivarteen. Lauantaina kyläillessäni ja autoa ajaessani vasemmassa käsivarressa tuntui tuskallinen kipu. Niskassa ja hartioissakin pisteli. Nyt se kuolema hyökkää. Oireiden mukaisesti tunsin oloni pahoinvointiseksi.
Oloani ei helpottanut yhtään se, että pystyin hakemaan liiteristä valtavan kassillisen polttopuita ilman hengenahdistusta. Ilman rinnassa tuntuvaa poltetta, puristusta. Puristusta en ollut tuntenut laisinkaan koko kuoleman hyökkäyksen aikana. Hmm?
Sekä lauantain että sunnuntain vastaisen yön nukuin erittäin hyvin. Voiko kuolema olla niin kiero, että antaa nukkua hyvin, mutta käy kimppuun hereillä ollessa?
Sunnuntaina keskustelin erään ystäväni kanssa puhelimessa. Kerroin oireistani. Kerroin, etten uskaltanut aamulla hakea sanomalehtiä laatikosta kävellen sadan metrin päästä. Oli pakko ajaa autolla, ettei kuolema yllättäisi. Elämä on jo yllättänyt. Lue aikaisempi blogikirjoitukseni, siis se aivan ensimmäinen 12.6.2019.
Ystäväni kanssa käymäni puhelun aikana kuuntelin koko ajan itseäni, tai siis kehoani. Ei merkkiäkään sydäninfarktista. Myöhemmin taloni lämmitykseen seuraavana päivänä tarvitsemani polttopuut tulivat mukanani kassissa ihan "heittämällä". Ehkä ei kuitenkaan heittämällä, mutta ilman sydänkohtausta ja turhia tykytyksiä.
Luulin jo, että kuolema hyökkäsi kimppuuni. Ei kuitenkaan. Vielä. Katsotaan, mikä on tuomio, kun tiistaina käyn laboratoriokokeissa.
Toivon, että tuomio on edelleen sama. Haluan olla kiusaamassa kanssaihmisiäni pitkään, hyvässä tarkoituksessa.
P.S. Kun hieroin itseäni hyvällä hieromalaitteella (ei mitään seksuaalista tässä, vaan kunnon laite, jonka "hieromapää" on kämmeneni kokoinen), niin sydäninfarktin oireet katosivat. Nesteenpoistolääkkeen ansiosta verenpaineeni laski nuoren ihmisen tasolle. Äskettäin lukemat olivat 135/72.
Ehkä Partsu selviää sittenkin hengissä eteenpäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti