Läskit aiheuttavat yskää?

Kirjoitin tämän tekstin maaliskuussa 2003. Ainakin sanomalehti Karjalainen julkaisi sen. Tätä blogiani varten olen hieman muokannut tekstiä. Otsikko pitää!

Vilustuin joskus vuonna 2001, minkä vuoksi sain nuhan ja yskän. Nuha hävisi, mutta yskä jäi.

Kun yli puoli vuotta oli kulunut ja yskä ei ollut laantunut, hakeuduin silloisen itsenäisen kuntamme terveyskeskukseen. Hämmennyin suuresti, kun (nais)lääkäri kurkkuuni katsomatta sanoi vinosti hymyillen: "Niin, sinulla kun on tuota ylipainoa". Jouduin lähtemään kotiin apua saamatta.

Palasin vastaanotolle muutaman viikon kuluttua, ja samainen lääkäri jankutti edelleen läskeistäni. Hän kuitenkin määräsi yskänlääkettä, joka ei yhtään helpottanut oloani. Aloin olla epätoivoinen.

Palasin lääkäriin viikkojen jälkeen, jolloin sain häneltä närästyslääkereseptin. Yritin kovasti selittää, että minua ei ole koskaan elämässäni närästänyt, mutta sanani kaikuivat kuuroille korville. Jätin noutamatta lääkkeen apteekista.

Yskä kiusasi minua edelleen ja alkoi häiritä toden teolla. Minua hävetti olla ihmisten parissa, kun köhinäni keskeytti ympärillä olevien keskustelut. Päätin vielä kerran mennä terveyskeskukseen. Nyt lääkärillä oli "visio", että sairastan astmaa. Itse olin aivan eri mieltä, sillä sen enempää pakkanen kuin lumityöt tai muu fyysinen ponnistus eivät ahdistaneet tippaakaan. Mutta lääkäri oli hyvin määrätietoinen ja määräsi inhalaattorilääkkeen. Samalla hän vino virne kasvoillaan kehotti minua laihduttamaan, sillä läskit aiheuttavat yskää.

Koska muutakaan ei ollut, ryhdyin kuuliaiseksi kansalaiseksi, sillä lääkäri on terveysasioissa asiantuntija, minä vain arvailen kehoni vointia. Säännöllisesti otin lääkkeen sekä tein puhallustestit. Tulos oli arvattavissa: ei astmaa

Lopulta suutuin tilanteesta sen verran, että hakeuduin yksityiselle korva-, nenä- ja kurkkulääkärille. Tarkan tutkimisen jälkeen hän kirjoitti minulle juuri pitkäaikaiseen yskään tarkoitettua lääkettä. Lisäksi hän totesi jämäkästi, että jos kolmen viikon kuuri ei auta, hän lähettää minut jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Vaikka painoni ei pudonnut yhtään, niin jo viikon sisällä oloni helpottui, ja kuurin loputtua yskä oli hävinnyt.

Koska melkein kaksi vuotta kärsin turhaan yskästä, haluan esittää muutaman kysymyksen. Miksi osa lääkäreistä ei ota potilaitaan vakavasti? Miksi potilaisiin ei suhtauduta asiallisesti? Miksi potilaiden terveydellä leikitään? Miksi "diagnoosiksi" valitaan, arvataan, arvotaan jokin täysin asiaankuulumaton seikka? Onko tällainen suhtautuminen alkua valinnoille, kenet hoidetaan? Haluavatko kunnat ehdoin tahdoin ajaa asukkaansa yksityislääkäreille?

Tiedän, että ylipaino on ongelma ja aiheuttaa terveydellisiä haittoja. En väheksy enkä kiellä lääketieteellisiä tutkimustuloksia, mutta tuskin ylipaino kaikkia vaivoja selittää.

Ja lopuksi. Jos me haluamme, että kansakuntamme lihominen lakkaa ja meidät ylipainoiset palautetaan ruotuun, niin uskon, että asiallinen valistustyö ja topakka ohjaus auttavat paremmin kuin pirullinen naljailu tai tekopirteä painon vartiointi.