Lumi yllätti

Lumi yllätti eilen perjantaina. Taas. Tai ei ehkä sittenkään taas. Olen elänyt auton omistajan elämää reilut kolmekymmentä vuotta. Ajokortti on ollut 44 vuotta. Tämä oli vasta kolmas kerta, kun lumi pääsi yllättämään. Jos olisin Jorma Uotinen, sanoisin: Ei huonosti!

Torstaina alkuillasta sain eräältä työkaveriltani tekstiviestin, jossa hän kyseli mahdollisuutta päästä kyydissäni töihin perjantaina. Hänellä kun auto oli menossa talvirenkaiden vaihtoon.

Kummastelin ja mietin, mitä ihmettä. Missä tämä työkaveri oikein on? Meillä päin lumesta ja pakkasesta ei ollut tietoakaan. Kotiemme välimatka on noin 30 kilometriä. Vastasin kuitenkin kohteliaaasti, että en ole menossa töihin ainakaan heti aamusta.

Arkipävieni pakollisiin asioihin kuuluvat TV 1:n alueuutiset vähän vaille puoli seitsemän, jos ei ole mitään muuta ihan pakollista. Pakko tulee minusta itsestäni. Jo kuuden uutisten lopussa säätiedotuksessa kerrottiin meille päin tulevista lumisateista. Oman alueeni uutisissa asia varmistui! Lumisateet saapuvat, yllättäen.

Tuijotin television ruutua tyhjä katse silmissäni. Olin ihan hoo moilasena. Miksi minulle ei ole kerrottu aiemmin? Vasta maanantaina olin yhteydessä Timosen Autoon ja varasin renkaiden vaihtoajan perjantaille 18.10.2019 klo 8.00. Huoltoneuvoja Kimmo Rytkönen kertoi, että talvi tulee varmasti, kun "Veikko" on jo varannut ajan. Päätin olla "Veikkoa" nohevampi ja varasin ajan kolme päivää aiemmaksi.

Päätin, että sääennuste on väärä. Vieläkään ulkona ei ollut viitteitä lumen tulosta.

Perjantaina avasin makuuhuoneen verhot. Hieraisin silmiäni ainakin sata kertaa. Ei ollut silmissä edellisenä päivänä auki jääneen television lumisadetta, vaan ihan aitoa luonnon tuotetta. Maa ja puut olivat valkoisina.

Reippaana tyttönä en jäänyt murehtimaan. Yhteys Timosen Auton huoltoon. Kaikki huoltoneuvojat olivat varattuja. Syykin oli selvä. Onneksi sinne ei tarvitse jonottaa. Järjestelmä rekisteröi soittoni, ja sieltä soitetaan takaisin. Ja soitettiin. Tai siis varaosamyyjä Matti Jormanainen soitti. Yllätys, yllätys! Maailma on ihmeitä täynnään. Sain samalle päivälle peruutusajan kahden jälkeen. Mikä tuuri! Ei tarvinnut ajaa kesärenkailla pelko takapuolessa kahta viikkoa.

Sitten minulla nousi hiki pintaan, vaikka ulkona oli pakkasta. Miten minä pääsen täältä vaaran laelta mäkeä alas liukasta asvalttitietä pitkin?

Nou hätä. Aina löytyy vaihtoehtoisia reittejä. Muistin, että meiltä menee pieni hiekkatie (yksityistie) melkein pääväylän vieressä alas vasemmalle kaartaen. Se ei ole yhtä liukas kuin pääväylä, eikä niin jyrkkäkään.

Kun aika koitti, istuin auton ratin taakse ja lähdin hymyillen ajamaan kohti kaupunkia. Päästyäni asvalttitielle omalta pikkutieltäni testailin renkaiden pitoa. Ei kannata leikkiä. Turvallisin tie on paras tie.

Oma tie, käännös vasemmalle isolle tielle, siitä heti kohta vasemmalle pienelle tielle, sitten oikealle, ja taas kohta vasemmalle - sille hiekkatielle. Tunsin olevani kuin varkaissa. Anteeksi te yksityistien omistajat, kun näin loukkasin teitä, ehkä.

Ajoin, ajoin, ajoin. Tie kävi kapeammaksi, lumen painamat oksat varjostivat tietä, pyyhkivät autoni kattoa ja tuulilasia. Ohitin viimeisen talon. Olisi voinut kääntyä sen pihassa takaisin turvalliseen maailmaan. Mutta olin päättänyt, että täältä mennään. Talvirenkaat odottavat hotellissaan.

Jossain vaiheessa ajattelin olevani hullu. Tai siis tavallista hullumpi. Onko tässä mitään järkeä? Tie näytti vievän yhä syvemmälle ja syvemmälle. Pääseekö täältä sittenkään mihinkään? Onko tämä umpitie? Miksi tie on niin pitkä? Ei se ennen ollut, kun koirieni kanssa sitä taivalsin!

Tie päättyi. Ei ollut eteenpäin menemistä. Siltä näytti, mutta onneksi vain näytti. Tie kaarsi oikealle juuri kuten pitikin. Kuten se on aina tehnyt. Eikä ollut mitään vaikeuksia päästä isolle tielle. Aura-autot eivät olleet vielä käyneet ja tukkineet liittymää, joka ei ole normaalisti edes käytössä.

Hymyni leveni. Vielä oli edessä muutama vaaran paikka, mutta niistä kyllä selviäisin. Pahin oli takana.

Pääsin huoltoon. Kimmo Rytkönen kertoi, että puhelimet olivat "räjähtäneet" tiistaina, kun ensimmäiset tiedot tulevista lumisateista saavuttivat ihmiset. Muut paitsi minut. Missähän kesäkuplassa oikein olinkaan ollut?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Talvirenkaat autossa. Renkaita vaihtaessaan asentaja (nimi ei ole tiedossani) oli huomannut pari puutettaa, jotka korjasi. Esimerkiksi takarekisterikilpi näkyy nyt hyvin muille liikenteessä oleville ja valvojaviranomaisille, myös pimeän aikana.

Eikä tässä kaikki. Paitsi Jormanainen ja Rytkönen niin myös huoltoneuvoja Timo Immonen ennätti hoitaa asiaani. En todellakaan jäänyt vaille palvelua. Kiitos!

Lumi yllätti, mutta hymyni ei hyytynyt! :)