Kuten me (lähes) kaikki pohjoiskarjalaiset tiedämme niin lumi yllätti monin paikoin maakuntaamme eilen perjantaina. Suhtauduin aikaiseen lumen tuloon erittäin nuivasti. Ei vielä, kiitos! Kesä on juuri ja juuri takana, syksy ei ole päässyt vielä alkuunsakaan.
Helpotusta olooni toivat auton alle vaihdetut talvirenkaat. On turvallista, toivottavasti en ole turvallani ainakaan kovin usein. Sain myös sovittua talven auraustyöt entiseen malliin. Tekstiviesti Paulille Kiinteistöhuolto Pieviläiseen, ja asia oli saletti. Voiko hoitua helpommin?
Tänään lauantaina aamulla loikoilin vielä sängyssä hyvää kirjaa lukien, kun aloin "höristellä" korviani. Ikään kuin jokin ajoneuvo ajaisi pihassani. Kuuntelin kerran, jos toisenkin. Ihan piti nousta ylös tarkistamaan, mistä on kyse. Totta tosiaan. Pieviläinenhän se siellä lumia aurasi.
Nyt hymyilyttää. Eilen perjantaina kirjoitin tekstiviestiini, että tuskin vielä aurata tarvitsee. Olin väärässä. Ihan syystä Pieviläinen aurasi pihani ja pihatieni. Hienot, hennot ja herkät jalkani säästyivät suurilta tuskilta, kun ei tarvinnut loskassa vaeltaa.
Arvostan muuten suuresti tätä Kiinteistöhuolto Pieviläisen ja minun monivuotista yhteistyötämme. Ei tarvitse revitellä, kiistellä, miettiä, mikä nyt avuksi. Jos Pauli ei pysty tai ennätä, hän kyllä ohjaa eteenpäin. Lumenaurauksen lisäksi moni kiinteistön kunnossapitoon liittyvä asia on saatu yhteistyössä kuntoon. Kiitos!
Päivän mittaan olen yrittänyt olla nyrpeä alkavalle talvelle. Olen yrittänyt olla edelleen sitä mieltä, että vielä ei ole talven aika tulla.
Hävisin tämän kisan. Aurinko härnäsi pilvien takaa. Se kultasi lumen peittämät koivujen, haapojen, leppien, tuomien ja kuusien oksat. Se houkutteli väkisinkin hymyn huulilleni. Lopulta taisin olla kuin Naantalin aurinko. Aurinko, lumen valkeus ja luonnon kauneus voittivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti