Tänään on ollut ihmeellisen kummallinen päivä. On ollut niin kuuma, että edes minä en ole kovin hinkunut ulos, ainakaan yksin. Etelän aurinko kun on paistanut melkein joka paikkaan. Eikä tuo nahkamutsikaan ole halunnut hikiseen ilmaan astua.
Ollaan me kyllä oltu silti paljon ulkona. Nahkamutsu on mutustellut suklaatötteröitä, mutta ei ole minulle antanut. Vettä se on minulle kantanut litrakaupalla.
Iltapäivän kääntyessä iltaan nahkamutsi teki jotain kummallista. Miten tässä nyt näin kävikään? Se avasi takapihan oven eikä pannut sitä kiinni. En mitenkään meinannut uskoa, että voin kulkea ulos ja sisään, miten haluan.
Nahkis kyllä kannusti minua menemään pihalle. Ei käskenyt, vaan kehotti - mene vaan. Vähän silleen kimakasti, että tajuaisin sen olevan ystävällinen.
Kyllähän minä sinne juoksenteelin. Välillä oli pakko käydä tarkistamassa, onko nahkis kotona vai onko tässä kyseessä salaliitto. Oli se kotona, aina, niitä hommiaan tekemässä.
Nyt olen niin voimaton, että lepään vähän. Niin jännää on tämä vapaus ollut. Sitten on varmaan pakko käväistä vielä ulkona, sillä tuskin minä yöllä saan juoksennella, miten haluan.
Nahkis varasikin esiin pari hyllylevyä, joita se sovitteli oviaukkoon. Valistunut arvaukseni on, että ovi jää yöksi auki, mutta hyllyt ovat esteenä, jotta en pääse ulos omin kuonoineni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti