Viime torstaina, juhannusaatonaattona, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuusto teki ikävän päätöksen koko maakuntaa koskien. Palveluverkkouudistus lyö korville etenkin niitä, jotka eivät asu Joensuun kantakaupungissa. Ja osin siellä asuviakin kuten rantakyläläisiä.
Hyvää päätöksessä oli maininta kiinteistä palvelupisteistä. Vai oliko sittenkään? Se pitää tarkistaa. Kun palveluja tuodaan (Tikkamäen näkökulmasta viedään) tarpeen mukaan, herää kysymys, kuka tarpeen määrittää.
Pelkään oman terveysasemani palvelujen puolesta. Se kuuluu tarpeen vaatiessa -paikkoihin. Saammeko me tänne oikeasti tarpeen vaatiessa palveluja?
Meidän alueen asukkaiden näkökulmasta tarve on jokainen arkipäivä. Kun lääkäri on paikalla neljänä päivänä viikossa, ajat ovat täynnä. Yhtenä arkipäivänä lääkäri ansaitusti opiskelee eli käyttää työaikaa itsensä kehittämiseen.
Meillä on ollut hoitajien palvelut saatavina jokainen arkipäivä. Hiljaisia hetkiä ei heillä ole pahemmin ollut.
Vastaavaa tarvetta on varmaan jokaisella tällä hetkellä toimivalla terveysasemalla. Sosiaalipalvelujen saanti on ollut haastavampaa. Etenkin aikuissosiaalityön osalta palveluja on jo ollut tarjolla "tarpeen mukaan". Kaikki, jotka niitä tarvitsevat, eivät ole niitä saaneet.
Idioottimaista on myös Rantakylän ja Lehmon terveysasemien toimintojen siirtäminen Tikkamäelle. Molemmilla paikoilla on hyväkuntoiset rakennukset. Rantakylään perustettiin oikea sote-palvelukeskus, jossa oli terveydenhuollon, eri sosiaalipalvelujen kuten perheneuvolan henkilökuntaa. Nyt tämä perhepalvelujen keskus romutetaan!
Ja riemu repää, kun Jukolanporttiin aletaan rakentaa uutta sote-asemaa lehmolaisille ja rantakyläläisille. Säästöä tulee roimasti.
Miten aluevaltuutetut ja hyvinvointielueen operatiivinen johto onnistuu siinä, jotta Tikkamäellä pystytään palvelemaan kanta-Joensuun, Lehmon, Pyhäselän, Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran ja Enon asukaat? Ken elää, näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti