Onpa hienoa, kun on lämmintä. Tai oikeastaan välillä aivan kuumaa. Tällainen ilma on tuonut minulle niin loistavan vapauden että oksat pois.
Nahkis pitää takapihan ovea auki ympäri vuorokauden. Saan kulkea siitä ulos ja sisään, miten haluan. Tai melkein.
Tämä vapaus koskee päiväaikaa. Illalla iltayhdeksän uutisten jälkeen tai vähän myöhemmin nahkis pistää oven eteen esteen. Ovi on auki, mutta minä en pääse ulos. Vain se ihana ja raikas ilma pääsee virtaamaan sisään.
On tämä oven auki pitäminen reilu puoli vuorokautta aikamoinen luottamuksen osoitus minulle. Vielä viime kesänä kanniskelin kaiken mahdollisen pihalle. Nyt kannan vain omia lelujani ulos ja sisälle.
Tosin kerran erehdyn nappaamaan suuhuni purkin, jonka löysin lattialta. Ei nahkis siitä tykännyt, kutristeli vain kulmiaan ja mutisi, että ei. Jätin purkin siihen. Vaikka syy on nahkiksien. Mitäs jätti tai tiputti purkin lattialle eikä ollut yhtä nopea kuin minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti