Nahkamutsi käväisi taas vaihteeksi kaupungissa. En tiedä, mitä se tarkoittaa, kun en muista siellä käyneeni. Se lienee kaukana, koska kävellen emme mene, enkä minä suostu hyppäämään autoon. Kuitenkin kun se tulee kaupungista, sillä on kassi täynnä tavaroita.
Tänään se tuli ja purki kassinsa sillä aikaa, kun olin ulkona. Ja voi hyvät hyssykät, mitä se nahka olikaan minulle ostanut. Hiirun. Harmaan pehmeän ja vinkuvan hiirun.
Vaikka hiirut eli hiiret ovat enemmän kissan tarpeita vastaavia, minä nautin siitä. Heittelen sitä ilmaan, vingutan, juoksen sen perässä.
Ihmettelen, miksi nahkamutsi ei ostanut samanlaista itselleen. Kun esittelen Hiirua, se nappaa sen minulta ja heittää. Kun minä haen Hiirun, sama toistuu uudestaan.
Ehkä alankin jo aavistaa, miksi on näin. Jos se olisi ostanut kaksi hiirua, minä en osaisi päättää, kumman kanssa leikin. Näin lienee hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti