Käväisin lähikaupassa. Jätin Jäbän takapihalle, kun se sinne halusi ja tykkää siellä olla.
Jäbä ei kuitenkaan karannut, ei edes melkein. Karkuteille meinasi lähteä autoni. Jopa siten, että istuin itse kuljettajan paikalla.
Ostokset tehtyäni istuin autoon, starttasin ja aloin peruuttaa parkkiruudusta kääntäen ohjauspyörää, tutummin rattia, kuten kuuluu päästäkseni kohti tietä. Kun piti jarruttaa ja oikaista pyörät eteenpäin ajamista varten, auto jatkoikin ympyrässä pyörimistä, takaperin. Automaattivaihteinen autoni oli holtiton.
Oli lämmintä ja minulle tuli hiki. Ei kuitenkaan siitä lämmöstä, vaan auton tottelemattomuudesta. Kaupan parkkipaikka oli ollut tyhjä, mutta nyt sinne alkoi saapua useampia autoja, ja minä onneton en löytänyt jarrupoljinta.
Aikani pyörittyäni autoni kanssa löysin jarrun lopulta ja sain siirrettyä vaihdekepin pysäköintiasentoon. Auton nokka osoitti parkkipaikan perälle, itse auto oli keskella parkkipaikkaa. Tajusin, että en ollut löytänyt jarrupoljinta, koska olin istunut penkille huolimattomasti: hieman sivuttain kohti kuljettajan ovea. Siksi oikea jalkani osui jarrupolkimen vasemmalle puolelle tyhjän päälle.
Saatuani auton pysähtymään siirsin sen parkkialueen reunalle, jossa tasasin hengitystäni. Onneksi kukaan ei jäänyt auton alle. Lapset pitävät lähikaupan parkkialuetta pyöräilyn ja potkulautailun sekä mopoilun kenttänä, jossa saa tehdä temppuja. Nyt heitä ei ollut.
Onneksi en vaurioittanut kenenkään omaisuutta. Itsekin säilyin vahingoittumattomana, mitä nyt pieni järkytys jäi jäytämään mieltäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti