Kävin tänään entisen työpaikkani pihassa ja rakennuksessa. En töitä hakemassa, vaan vapaaehtoistyöni tiimoilta.
Minua jännitti etukäteen, löydänkö autolleni paika vai pitääkö jättää kauaksikin. Löytyi ihan pihasta parkkipaikka, josta sain vinkin etukäteiskyselyn perusteella.
Vapaana ollut paikka oli aivan lähellä minun entistä parkkiruutuani. Hikoilutti, kun pelotti, jaksanko kävellä rakennukseen asti.
Yllätyin. Koko piha oli kutistunut puoleen. Käytännössä olisin jaksanut kävellä moninkertaisen matkan.
Kun parisen vuotta sitten olin töissä viimeisiä kuukausia ja viikkoja ennen eläköitymistäni, niin tuntui, etten millään jaksa autosta rakennukseen ja päinvastoin. Nyt jäin miettimään, mitä on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti