Erinomaisen esimerkin tästä keskittymisestä sain joensuulaisesta kansanedustajasta Seppo Eskelisestä. Hän on kirjoittanut eri rooleissa yleisönosastokirjoituksia ja kolumneja, ja hänestä on kirjoitettu, muun muassa Karjalaisessa.
Kansanedustajuutensa lisäksi Eskelinen on Joensuun kaupungin valtuutettu ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, minkä myötä hän on myös omistajaohjausjaoston varapuheenjohtaja. Hän on Pohjois-Karjalan maakuntavaltuuston puheenjohtaja sekä aluevaltuutettu.
Hän istuu kahdessa eduskunnan valiokunnassa varsinaisena jäsenenä ja yhdessä varajäsenenä. Aiemmin hän toimi peräti neljässä valiokunnassa joko varsinaisena tai varajäsenenä.
Eskelinen vaikuttaa myös VR:n ja Postin hallintoneuvostoissa ja toimii poliisiasiainneuvottelukunnan puheenjohtajana. Luottamustoimien listaa voisi jatkaa loputtomiin paikallisista, maakunnallisista ja sosiaalidemokraattisen puolueen tehtävistä.
Eskelinen ei ole ainoa. Lähes poikkeuksetta yhdet ja samat henkilöt eri puolueissa haalivat valtaa, ja sitä jaetaan heille. Vallan hajauttamisesta ei ole tietoakaan. Onko kyse myös epäluottamuksesta omia kohtaan?
Haastan kaikki puolueet miettimään vallan jakamista eri henkilöille, ja ryhtymään toimiin. Kaikki luottamustehtävät eivät ole vaaleissa päätettävissä. Lautakunnat, jaostot ja valiokunnat voisivat saada raikasta tuulta toimintaansa, jos mukaan sitoutettaisiin laajempi joukko vaikuttajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti