Tervehdys pitkästä aikaa. En ole päässyt kirjoittelemaan, kun nahkamutsi on vallannut läppärin täysin itselleen. Tänään se oli armollisella päällä.
Meillä sujuu ihan ok. Ikävää on ollut nyt se, että Ulkoiluttaja ei ole päässyt lenkkeilemään kanssani vähään aikaan. Yksi syy on se, että sille sattui haaveri.
Lyhyet ja hitaat lenkit nahkamutsin kanssa ovat ok, mutta kaipaan vauhtia. Onneksi saan sitä omalla pihalla - yksin tai nahkamutsin kanssa.
Vähän huvittaa, kun se heiluu välillä lapion kanssa, vaikka lapioitavaa ei ole. Tai siltä minusta tuntuu. Välillä sillä on käsissä petkel, jolla se hakkaa kovettunutta ja jäätynyttä lunta. Ja sitten heittää lumen kauemmas takapihan oven edestä. Se on hauskaa.
Olen nuori ja energinen. Silti kaipaan välillä rauhaa, jotta saan levätä ja nukkua. Nahkamutsi vain keksi jotain, joka tekee minut levottomaksi. Paitsi öisin. Silloin nukun ja kunnolla.
Nahkamutsi on ruvennut piilottelemaan keksin puolikkaita eri puolille kotia. Niitä löytyy milloin mistäkin. Eikä siinä ole mitään logiikkaa. Josku löydän, kun tulen pihalta. Joskus muulloin. Eivätkä ne ole aina samassa paikassa.
Siis pitikö sen keksiä tämäkin! Miten koira voi levätä, kun takaraivossa tykyttää, että herkkuja saattaa olla vielä jossakin piilossa? Levottomaksi on tämä elämä mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti