Tänään on vuoden pisin päivä. On kesäpäivän seisaus. Huomisesta alkaen päivät alkavat lyhetä kukon tai kanan askelin (mainitsen molemmat tasa-arvon vuoksi).
Jos olen pessimisti, vaivun synkkyyteen. Tässä se kesä sitten oli. Pian koittavat syksyn viimat, vaakasuorat sateet. Sitten edessä ovat lokakuun nuoskat ja marraskuun mahdottomat säät. Tuskin joulukuussakaan sataa vielä valkeaa lunta.
Jos sataa, niin kovat pakkaset paukkuvat. Tammikuussa jatkuu sama peli, aina huhtikuulle saakka. Saattaa jatkua jopa toukokuun loppuunkin. Ja edessä on kylmä kesä.
Optimistina ajattelen, että kesää on jäljellä vaikka kuinka paljon. Edessä on lämpimiä päiviä, joskus helteisiä (joita en toivo). Elokuun pehmeät tummat yöt hellivät ulkona viihtyvää. Ei ole itikoita. Lämmin ja lempeä tuuli tutkii yökukkujan kasvoja.
Edessä on syksyn ruska, lokakuun loska ja marraskuun moska, jotka tuovat hyvää vaihtelua kaikelle. Pian kenkien alla narskuu lumi, pakkanen punertaa kulkijan kasvot. Uuniin voi laittaa tulen, voi nauttia liekkien leiskunnasta ja lämmöstä.
Yhtäkkiä aurinko hiipii kuin varkain taivaalle. Kevät etenee pitkin harppauksin kohti uutta kesää.
Päätin olla optimisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti