Kaunista on niin aidan takana kuin edessä. Laiskana ihmisenä en enää hötkyile turhia. Hidas elämä sopii minulle, entiselle ylisuorituksiin pyrkineelle.
On minulla ruohonleikkuri. En vain ole käyttänyt sitää pariin, kolmeen vuoteen. Ehkä on mennyt kauemminkin.
Koska ei voi tunnustaa olevansa laiska, olen pannut syyn jalkoihini. Nehän ovat niin kipeät. No kyllä oikeastikin, aika usen nykyään.
Laiskuus on tuottanut niityn tai niityntyyppisen pihaani. Eihän se mikään oikeaoppinen niitty ole, mutta jotain sinnepäin kylläkin.
Ja tietysti Jäbä vahtii, että niittyä ei kukaan vie pois, paitsi sitten syksy kuten kuuluukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti