Monet sadut alkavat "Olipa kerran". Tämä teksti ei ala, koska tämä ei ole satua.Tämä tarina on tosi, kuten Tapio Rautavaara eräässä laulussaan tai paremminkin äänitetyssä kertomuksessaan lausuu.
Lähdin tänään töistä yhtämatkaa yhden työkaverini kanssa. "Heitin" hänet matkan varrelle, kun pysähdyin häntä lähellä olevaan kauppaan. Sieltä hän reippaana käveli loppumatkan kotiinsa.
Lähtiessämme hän, kutsun tässä Marittaksi, ensiksi tarjoutui kantamaan jonkin kasseistani. Niitä oli useampi, kun taas kerran suuntasimme loppuviikoksi etätöihin. Piti ottaa tietokone ja muita työjuttuja mukaan.
Kiitin, toivottavasti kohteliaasti, ja sanoin kantavani itse. Koska ulkona oli ilmeisen liukasta, halusin pukea nastapohjalliset kenkiini. Kun Maritta tajusi, että saadakseni nastat paikoilleen joudun ottamaan kengät jaloistani, hän tarjoutui pukemaan ne. Näin minun ei olisi tarvinnut riisua kenkiä laisinkaan.
En antanut. Olisi ollut myös hankalaa. Tulimme kumpikin siihen lopputulokseen, että ei onnistu.
Kun pääsimme autolleni, hän tarjouduin harjaamaan autoni lumesta. Lopputulos oli, että minä harjasin kuskin puolen ja hän toisen.
Kaupan pihassa hän alkoi miettiä, että kaupassa ollessani auto taas kerran peittyy märkään lumeen. Hän ehdotti, että jäisi odottamaan ja auttaisi sitten lumen harjaamisessa. Pistin hänet kävelemään kotiinsa. Olenhan jo iso tyttö.
Kun sitten ajelin kotiin kauppareissun jälkeen, ajattelin häntä suurella lämmöllä. Että voikin olla noin sydämellinen ja ystävällinen ihminen!
Samalla mietin sitä, miten minulla voikin olla niin paljon ihania ihmisiä ympärilläni. Auttavat, kyselevät voinnistani, ovat ystävällisiä ja lämpimiä. En ole tehnyt mitään, jotta ansaitsisin heidät.
Hienoa, kun olette olemassa!
PS. Jälkikäteen hekumoin ajatuksella, että Maritta olisikin laittanut nastapohjalliset kenkiini. Miten riemullista olisikaan ollut, kun samaan aikaan kotiin lähtevät esimiehemme ja yksi työkaverimme laskeutuivat portaita ja olisivat nähneet tilanteen. Mitä se Partsu Marittaa potkii? Mitä se Maritta Partsun edesssä kykkii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti