Viime (alku)viikko meni ja tämä (alku)viikko menee muuton parissa. Olen siunaillut, että mitä ihmettä minä oikein olen säästänyt sitä kaikkea, mitä kaapeista löytyi.
Ei, en ole muuttamassa kotoani minnekään. Työpaikkani toimipiste muuttaa. Ensi maanantaina 25.1.2021. Ja koska olen etätöissä aina loppuviikot joko keskiviikosta perjantaihin tai torstaista perjantaihin, niin muuttopakkaaminen ja -siivoaminen pitää hoitaa alkuviikosta.
Ja kuten asiaan kuuluu, niin kiireen keskelle tulee vielä jotain kiireellisempää. Olin varannut iltapäivän kaappien siivoamiseen ja mahdolliseen pakkaamiseen, jos siivous menee joutuisasti. Tuli kiireellinen asiakastapaaminen, kotikäynti. Se oli hoidettava.
Mutta ei hätiä mitiä, kuten vanhemmillani oli tapana sanoa. Tein kymmentuntisen työpäivän (sääli koiraani) ja sain lajiteltua kaikki paperit niin, että tuhottavat ovat tuholaisen sisällä ja muut oikeilla paikoillaan muuttoa odottamassa.
Huomiselle ja ylihuomiselle jäi "vain" vähien tavaroiden pakkaaminen muuttolataikoihin ja laatikoiden merkitseminen, mihin huoneeseen uudessa osoitteessa ne kuuluvat. Ja paperinkeräykseen menevien pois vieminen. Sen teen huomenna.
Ja tietysti parin yhteisen tilan hoitaminen yhdessä työkaverin kanssa: laputamme kaikki huonekalut, että kiertoo n tai jonnekin muualle. Ja vähän muutakin.
Ette usko, mikä määrä käytettyjä kirjekuoria ihmisen (lue työntekijän) kaapissa voikin olla! Niitä kun olemme käyttäneet sisäisen postin postittamiseen.
Parasta kaikessa tässä päivässä oli, kun tulin kotiin ja rakas koirani tuli ovelle vastaan häntäänsä heilluttaen ja rapsutuksia pyytäen. Eikä ollut tuhonnut mitään, ei ulostanut eikä pissinyt. Hyvä Santtu! Huono emäntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti