Onkohan minulla kevättä rinnassa? Pari viimeistä viikkoa on ollut villiä menoa. Eikä tämä viikonloppukaan vanhaan malliin alkanut.
Minä, joka en ole mikään erinomainen kokki, olen innostunut kokkaamisesta. Luen tai kuuntelen reseptiohjeita, mutta sitten sovellan niitä. Miksi? Siksi, kun aina puuttuu kuitenkin jokin ainesosa tai en jaksa mitata millin tarkasti aineksia.
Viime viikkojen villityksenä on ollut kaalilaatikko, jauhelihakeitto, perunamuusi ja jauhelihakastike, kasviskeitto, broilerikiusaus (ihan itse tehtynä). Nyt suunnitelmissa on valmistaa kuhaa, lohta, kaalikeittoa, jossa jauhelihan korvaa Chorizo-makkara. Tähän kaalikeittoon sain vinkin työkaveriltani.
Yksi helppo ja mieluisa ruoka on lasangette valmiista aineksista. Tarvitsee vain ruskistaa jauheliha ja lisätä se yhdessä lasangepalojen ja kastikkeen kanssa vuokaan, ripotella päälle juustoraastetta ja paistaa uunissa.
Kun seuraavan kerran teen lasangettea, korvaan jauhelihan tonnikalalla. Tai voisin kokeilla, miten Pielisen Kalan säilykkeet sopivat tähän ruokaan.
Ei siinä liene ihmeellistä, että ihminen valmistaa ruokaa. Syödä kun pitää, jos meinaa elää. Paitsi minun kohdallani, kun en ole mikään loistelias kokki. Onneksi onnistun sentään useimmiten tekemään maistuvia aterioita. Mitään en ole jätteisiin heittänyt. Tarvittaessa koirani on auttanut.
Mutta tänää repesi maa ja taivas! Partsulle tuli mieleen vaikka mitä, mitä voisi tehdä. Minuun iski leipomisvimma.
Koska en ollut varautunut tähän villitykseen, minun piti vartavasten käydä lähikaupassa hankkimassa sokeria, raesokeria, kanelia, hiivaa. Pitää leipoa pullaa. Ja sämpylöitä. Ja ehkä leipää. Pullaa olen leiponut viimeksi "sata" vuotta sitten.
Tänä iltana Partsun tupakeittiössä kohoaa kaksi taikinaa: pulla- ja sämpylä/leipätaikina. Mahdollisesti kolme, jos intoudun sulattamaan ruisleivän juuren ja leivon leivän siitä. Tai sittenkin kaksi, kun ruisleipätaikina nousee vasta huomenna, kun tänään pannaan alulle.
Teen voisilmä-raesokeripullia, korvapuusteja, kanelipitkon, mahdollisesti omenapitkon tai vaihtoehtoisesti omena-puolukkapitkon. Ja ihan tavallisia sämpylöitä.
Minulle on tullut mieleeni, että näin yksin elävänä on hankittava toinen pakastin, sellainen kokokorkea, jollainen jo on. Toinen valmiille ruoka-annoksille ja pakasteaineksille ja toinen marjoille ja sienille. Jääkaapin puolesta pärjään, kun se on riittävän tilava jo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti