Jopas nyt jotain

Työpaikkani muutti tänään uusiin toimitiloihin. Alunpitäen ne oli ilmeisesti suunniteltu muuta kuin omaa toimialaani (laajasti katsoen) varten.

Työhuoneet ovat pieniä. Jokaisessa työskentelee kaksi henkilöä. Sitten on avotoimistoja (ennen avokonttoreita), jotka on jopa tieteellisesti todistettu huonoiksi - muun muassa vähentävät merkittävästi työn tehokkuutta, johon työnantajat yleensä katsovat.

Suunnittelukin ontui ainakin  meidän kerroksessamme. Avotoimistot on sijoitettu siten, että väliseinistä ei ole mitään hyötyä. Jokainen kahdessa rivissä istuva istuu niin, että ääntä eristävä "suojamuuri" on edessä seinää vasten, kun sen pitäisi olla työntekijän takana. Suunnittelussa unohtui, että koneisiin tarvitaan johtoja, joiden olisi pitänyt olla toimiston keskellä. Nyt ne ovat seinävierustoilla.

Covid-19-aikaan etäpalavereja suositellaan. Jos minulla on palaveri Teamsin kautta, niin hakeudun johonkin neuvotteluhuoneeseen, jos sellainen on vapaana. Ellei, ja työkaveri on paikalla, joudun menemään autooni palaveria pitämään.Teepä siinä muistiinpanoja!

Työnantajani on unohtanut, että toimimme alalla, jossa salassapitovelvollisuus on laissa määritelty. Kun puhun puhelimeen asiakasasioita, niin samassa huoneessa oleva työkaverini kuulee kaiken - vaikkei pitäisi eikä saisi.

Ja miten ihmeessä etenkään avotoimistossa työskentelevät pystyvät pitämään asiat salassa? Viisi tai enemmän ihmistä puhuu asiakkaille yhtäaikaa. Jos olisi edes vastamelukuulokkeet, niin se auttaisi. Taas säästettiin ykköskymppejä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kaikkiin huoneisiin ei mahdu asiakirjakaappeja. Ne sijoitetaan käytäville. Toteutuuko paloturvallisuus? Toteutuuko työturvallisuus?

Vaatekaappejakaan ei saa mahtumaan huoneisiin. Ainoa vaihtoehto on sijoittaminen käytäville (jotka oikeasti ovat lyhyitä ja kapeita - eivät mitään valtion virastotalojen kaltaisia). Toteutuuko paloturvallisuus? Aiemmissa työpaikoissani moinen sijoittelu oli ehdottomasti kiellettyä.

Ja kuinka ollakaan. Vaatekaappeihin on vain yksi avain. Miten ratkaistaan se, kumpi saa käyttää kaappia? Minä ainakin haluan takkini ja muut varusteeni silloin, kun tarvitsen, odottamatta työhuonekämppistäni. Tai päinvastoin. Työhuonekämppikseni kanssa löysimme ratkaisun.

Eikä tässä vielä kaikki. Kaksi työyhteisömme jäsentä on sijoitettu eri kerrokseen. Eristetty meistä muista, vaikka saavatkin käydä kerroksessamme. Se siitä työnantajan tuesta

Onni onnettomuudessa on se, että työyhteisön henki on hyvä. Muutoin nykyinen tilanne olisi mahdoton.

Silti pakko sanoa. Työnantajani ei ymmärrä työmme luonnetta. Työnantajani ei ymmärrä, mitä se tekee asiakasturvallisuudelle ja asiakkaiden tietojen pitämiseen salassa.

Kiitos työantajani. Mokasit taas kerran - kaiken!

PS1. Puhelimien akutkin joudumme lataamaan lattialla, kun muuta paikkaa ei ole. Sähköpistokkeet ovat aivan kummallisissa paikoissa.

PS2. Kahvi- ja ruokailutilamme on avoin, ilman ovea. Se sijaitsee niin, että puheemme kaikuu avokonttoriin. Hyvästi työrauha, hyvästi oma rauha omalla ajalla - ruokatauolla. Ei meitä ole kuin yli 50, jotka käyttävät kyseistä taukotilaa.