Jutta Urpilainen, nykyinen Suomen EU-komissaari (SDP), sen aloitti. Julkisen kiittelemisen.
Demarit hävisivät kuntavaalit vuonna 2008. Häviöstä huolimatta Urpilainen puhui torjuntavoitosta ja kiitteli äänestäjiä. "Ensinnäkin kiitos kaikille äänestäjillemme" - näin suunnilleen alkoi lähes jokainen Urpilaisen puheenvuoro haastatteluissa.
Ainakin minulle tuli sellainen olo, että hän väisteli asian ytimestä puhumista. Demarit hävisivät vaalit hänen ollessaan puolueen puheenjohtaja.
Ensinnäkin haluan kiittää äänestäjiämme... Ensinnäkin haluan kiittää äänestäjiämme...
Nyt tämä julkinen kiittely on siirtynyt yritysmaailman puolelle. Ihan täällä meidän maakunnassammekin sitä esiintyy.
Häkellyin aika paljon lukiessani sanomalehti Karjalaista, joka kirjoitti Autotalo Laakkosen toimitusjohtajan vaihdoksesta. Uudeksi toimitusjohtajaksi oli valittu (kutsuttu?) silloinen varatoimitusjohtaja.
Uusi toimitusjohtaja kiitteli Laakkosen perhettä ja työnantajaa, kun hänet tehtävään valittiin. Kertoi olevansa kiitollinen.
Mitä ihmettä?!?
Ei kai kyse ollut "almusta" entiselle varatoimitusjohtajalle? En usko todellakaan. Laakkosen perhe on sen verran kovaa liikemiestä sukupuolesta riippumatta, että almuille ei ole sijaa. Ansioiden ja näyttöjen perusteella siihen perhekonserniin tekijät valitaan!
Uuden toimitusjohtajan pitäisi olla kiitollinen itselleen, omalle osaamiselleen. Olla rinta rottingilla - minä olen osaaja!
Ei pitäisi nöyristella. Tai jos pitää, niin missä mennään?
Kun minä kiittelen teitä, hyvät lukijani, kiittelen vilpittömäsi. Tosin taustalla saattaa olla ajatus, että harjoittelen uutta elämääni varten eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
Ehkä pyrin korkeisiin poliittisiin tehtäviin. Puolue on vielä haussa. Tai ehkä pyrin yritysjohtajaksi sellaiseen yritykseen, johon osaamiseni riittää. Sen verran minulla on vielä järkeä jäljellä, että en pyri esimerkiksi teknologiapuolelle tai muulle minulle täysin käsittämättömään maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti