Maailmassa ei ole kauheampaa kuin meteliä pitävät ipanat. Kehtaavat hyppiä trampoliinilla ja kiljua suuresta riemusta. Hyppisivät ihan hiljaa! Minä haluan olla rauhassa. En halua kuunnella lasten riemua.
Tänäänkin istuin omalla terassillani auringon lämmössä. Olen ihan varma, että kuulin jostakin lasten huudahduksia. Ainakin, kun oikein tarkkaan kuuntelin. Ihan naapurissa ei pieniä lapsia ole, mutta varmasti niitä löytyy lähitienoilta. Suorastaan häiritsevää.
Kun olen pihassani vapaa-ajasta nauttien, niin minua ei saa häiritä. Minulla pitää olla rauha ajatella omiani. Jos ipanat, joita myös lapsiksi kutsutaan, kiljuvat riemusta kesästä nauttien, niin minulla ei ole mahdollisuutta vaipua synkkyyteen. Pitää vahtia niita kummajaisia.
Ei ole laisinkaan reilua, että mukulat nauttivat hyvästä ja huonosta säästä, jos minä en nauti! Enkähän minä voi nauttia, kun pitää kuunnella lasten kiljahduksia, naurunremakkaa, tömiseviä askelia, kun leikkivät hippasta.
Heidän vanhempansa ne ihan kummallisia ovat. Sallivat moisen häirinnän. Eivätkö he osaa kasvattaa lapsiaan?! Lasten pitää olla hiljaa kuin huopatossutehtaassa. Äh, taitaa olla vääränlainen vertauskuva. Kyllähän ne koneet siellä tehtaassa meteliä pitävät. Vai käytettäisiinkö huopatossutehtaassa tavallista neulaa ja lankaa? Ei.
Ipanat voisivat leikkiä koko ajan piilosta. Silloin kaikki ovat hiljaa. Pitää pysyä piilossa ja olla hiljaa, jottei etsijä löydä. Ja etsijän pitää olla hiljaa, jotteivat piilossa olijat kuule, milloin hän lähestyy piilopaikkaa.
Voi sitä autuutta, kun ei kuuluisi mitään! Korkeintaan puiden lehtien suhinaa ja lintujen laulua.
Saattaisi ahdistus iskeä. Pidän hiljaisuudesta. Se rauhoittaa. Mutta jos ei olisi kuin pelkkää hiljaisuutta, ei olisi mitään elämää.
Minusta on hienoa istua lauantai-iltapäivisin omalla kotiterassillani auringon alla tuulen sivellessä lempeästi poskipäitäni. Lueskella, juoda kahvia, kuunnella ympäristön ääniä.
Välillä ei kuulu kuin lintujen sirkutusta, lehtien havinaa. Jossakin koira haukahtelee. Lapset kirmailevat pihoillaan ja kylän raitilla. Joku naapuri leikkaa nurmikkoa, toinen naputtelee nauloja rakentaessaan ties mitä. Välillä autot ajavat raitilla, mopopojat päristelevät, traktorit jyrisevät, moottoripyörät ovat lähteneet liikkeelle. Sitten on taas hiljaista.
Hiljaisuus rauhoittaa. Ja elämän äänet rauhoittavat. On hyvä tuntea, kuulla, ettei ole yksin tässä maailmassa.
Leikkikää lapset, leikkikää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti