Tässä jokunen aika sitten sain palautetta, kun en suostu joustamaan periaatteistani. Siis en kaikista. Tai itse asiassa minut "ripitettiin" siitä.
Tämän "palautekeskustelun" jälkeen jäin miettimään, pitääko periaatteistaan joustaa. Eli pitääkö luopua arvoistaan?
Pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että ei. Jos luopuu periaatteistaan, luopuu osasta itseään. Arvoista luopumattomuus ei kuitenkaan tarkoita joustamattomuutta.
Minulla on joitakin arvoja, periaatteita, tai kuten eräs (ei kannattamani) presidenttiehdokas sanoisi mielipiteitä, joista en jousta. Ihmisarvo on jakamaton. Ihmisen taustoista, vakaumuksesta tai muista seikoista riippumatta jokaisella on ihmisarvonsa, jota pitää kunnioittaa, arvostaa.
On yksi periaate, tai paremminkin arvo, omassa elämässäni, jonka puolesta olen joutunut "taistelemaan" useasti. Se on uskonnottomuus.
Uskonnottomuuteni vuoksi minua on väheksytty, minua on yritetty käännyttää uskovaiseksi ja minua on haluttu ohjata tianteisiin, joissa on jokin uskonnollinen elementti. Nuorempana suostuin osallistumaan sellaisiin tilaisuuksiin. Enää en suostu.
Kun kyse on henkilön uskonnottomuudesta, se ei tarkoita muiden uskonnollisen vakaumuksen kieltämistä. Jokaisella on oikeus vakaumukseensa, kun vain ei loukkaa tai vahingoita sillä muita.
Kerran vapaaehtoistyössäni eräs asiakas kiitti minua saamastaan tuesta ja toivotti "Jumalan siunausta". Uskonnottomana olisin voinut loukkaannutua, mutta en loukkaantunut. Hän halusi antaa minulle parasta, jonka tuntee. Tämän palautteen mytä sain tietää onnistuneeni tukihenkilönä.
On muitakin arvoja, joista en luovu. Palaan niihin joskus, jos aihetta tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti