Viime päivinä olen saanut kokea ihmeellisiä makuelämyksiä. Nahkamutsi on hoksannut yhden todella kivan asian. Minä todellakin rakastan piimää.
Jos tähän asti se onneton nahkis on pähkäillyt, miten saisi nuo ei niin maukkaat nappulat syötettyä minulle ilman kommervenkkejä, niin nyt se on tajunnut asian. Tarvitaan vain loraus piimää.
Ei, en tarvitse makaronijauhelihalaatikkoa, maksalaatikkoa, enkä muutakaan vastaavaa. Kun saan lorauksen piimää nappuloiden päälle, niin ei ole ongelmaa.
Tosin on pakko myöntää, edttä vielä parempaa olisi mahdollista tarjota. Ensin nappuloita jonkin laatikkoruoan kera, ja sitten jälkiruoaksi piimää. Parasta, jos nahkis olisi sen laatikkoruoan itse tehnyt.
Tajuaakohan nahkis, millaisia ihmeellisiä makuelämyksiä se minulle tarjoilee - ainakin välillä? Piimästä meillä saattaisi tulla kiistaa samoin kuin laatikkoruuista. Onneksi se ostaa itselleen jotain muuta piimää ja maksalaatikkoa. Muut laatikot se jotenkin tekee erikseen: ensin yhdessä, mutta lopussa erottelee. Jotain suolasta se on puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti