Tänään sytytin tulen varaavaan takkauuniini, ensimmäisen kerran tänä kesänä. Kylmä ei vielä ollut, mutta kosteus teki huoneilmasta kolakan.
Pakko muuten kehua, itseäni. Yli kahdenkymmenen vuoden harjoituksen myötä olen oppinut tulen sytyttämisen pitkän tauon jälkeen. Ei savuttanut taaskaan. Uunin pelti auki ja koneellinen ilmanpoisto pois päältä pariksi tunniksi, niin johan hormi veti.
Tosin ei ole ollut ongelmaa parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Paitsi silloin, kun naakka teki pesän savupiippuun. Se ei ollut minun syyni, mutta seuraus oli ikävä. Talo savua täynnä. Nuohooja joutui tekemään tosissaan töitä, jotta sai pesän hajoitettua. Isoja karahkoja tuli, ja niitä piti pilkkoa, jotta ne sai ulos tuhkaluukuista.
Naakan pesän siivoaminen vaati nuohoojalta kaksi eri käyntiä. Nyt sitä ongelmaa ei tule, kun on ristikko piipun päällä.
Jo pelkkä ajatus, että pian on taas mukavaa sisällä ilman turhaa kosteutta, tuntuu hyvältä. Polttopuiden kantaminen ei tunnu laisinkaan vastenmieliseltä. Jalka nousee reippaasti, ainakin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti