Syksyisin minulla on kaksi ongelmaa, jotka toistuvat vuosi vuoden jälkeen. Vaatteet ja lämmitys.
Kun syksyllä (ja joskus aiemmininkin) ilmat viilenevät, niin en millään haluaisi enkä viitsisi lisätä vaatetusta. Alusvaatteiden lisäksi lyhythihainen mekko ja nykyisin pakosta myös tukisukat olisivat minusta riittävät. Pelkkä ajatuskin pitkienhousujen tai legginsien ja pitkähihaisten puseroiden tai mekkojen pukeminen tuntuvat pahalta. Liian hankalaa.
Aina kuitenkin käy kuten karanneelle porsaalle: routa porsaan kotiin ajaa ja Partsun lämpimien vaatteiden sisään. Kun ensimmäiset päivät lämpimästi pukeutumista ovat takana, niin kyllä pukeutuminen sitten sujuu. Joskus turhankin pitkälle keväällä, jopa kesään asti.
Eikä talon lämmityksen aloittaminen tunnu yhtään helpommalta. Nyt, kun on ikuiset sähkönsäästöajat menossa, niin pitäsi kantaa puita puuvarastosta, jota liiteriksikin kutsutaan, herkemmin. Vetkuttelen ja vitkuttelen, enkä pane lämmityspattereita päälle.
En minä kauan vitkuttele. Jos taloa ei lämmitä asianmukaisesti, niin tulee iso lasku. Huvittavaa tässä on se, että kun puiden kantamisen aloittaa, niin se on mukavaa. Erityisen mukavaa on, kun uunissa on tuli, joka lämmittää niin mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti