Meillä on nahkamutsin kanssa uusi leikki. Voin vain todeta, että minä keksin sen. Tiedänhän minä nahkikseni ajatukset.
Nyt on ollut lämmintä eikä ole satanut, joten meillä takapihan ovi on ollut auki yötä päivää. Tosin öisin oven edessä sisäpuolella on ollut este (korkeus 30 cm), joten en pääse ulos.
Avoinna oleva ovi on mahdollistanut tämän uuden leikkimme.Nahkis tekee jotakin läppärillään (muuta nimeä sillä koneella ei ole). Minä juoksentelen välillä nahkiksen luokse rapsutuksia hakemaan. Kun sen huomio kiinnittyy johonkin muuhun, juoksahdan ulos ja menen tuijottamaan sitä ikkunasta sisään.
Nahkis kuulee sen, sillä minun pitää hypätä ikkunalautaa vasten. Sieltä minä sitten tuijotan sitä vaativasti. Jos se ei reagoi, hyppelehdin ja haukun. Silloin se huomaa varmasti. Etenkin, jos kello on yli yhdeksän illalla.
Ja kuinka ollakaan, nahkis kutsuu minua sisälle. Sama jatkuu, jos ei ala sataa, ei tule liian kylmä tai pitää mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti