Minun ongelmani on...

Minun ongelmani on - näin syksyn saapuessa - että en ymmärrä sitä, että syksy saapuu. Jopa kylmän kesän jälkeen pukeuduin lähes kuin helteellä. Kevyt pusero, ei pitkiä hihoja. Kaprit, jotka kyllä ulottuvat alemmaksi kuin kaprit yleensä.

Olen lyhyen läntä ihminen, joten normaalikokoisen vaatteet ovat liian pitkiä. Pieniä vaatteita en kuitenkaan voi ostaa, koska leveyssuunnassa ne eivät mahtuisi ylleni. Olen päätynyt kompromisiin. Parempi liian pitkät kuin liian tiukat.

Voisi melkein sanoa, että olen iso ihminen.

Eikä syksyn ymmärtämisen ongelma lopu vain vaatteisiin. Kengätkin ovat ihan jotain muuta kuin muilla. Toiset käyttävät kävelykenkiä, tennareita, lenkkareita, nilkkureita tai ainakin sellaisia korkokenkiä, jotka peittävät jalkaterän ja jopa osan nilkkaa. Minä mennä mölkyttelen sandaaleissa varpaat vilkkuen ja nilkat ilkkuen. Muille. Ette usksalla paljastaa enää nilkkojanne. Meidän ihminen sentään uskaltaa.

Miksi päädyin yllä olevaan otsikkoon? Lainasin, tai paremminkin käytin inspiraation lähteenä suomalais-espanjalaisen tv-rikossarjan Paratiisi tunnusmusiikkia Ikuisesti minun. Siinä lauletaan muun muassa "Minun nimeni on tatuoitu sinun aivojesi poimuihin". Eli siis Minun ongelmani on...

Kyseinen sarja koukutti minut täysin. Pääosaa, rikostutkijaa, siinä esittää Riitta Havukainen. Espanjasta siinä oli muun muassa nuori mies (anteeksi, kun en jaksa tarkistaa nimiä), joka esiintyi espanjalaisessa sarjassa Serranon perhe. Hömppääkin pitää katsoa. Siinä tämä nuori mies oli ensin nuori koululainen. Kun "tapasin" hänet Paratiisi-rikossarjassa, tuntui kuin vanha tuttu olisi tullut vastaan.

Televisiosarjassa laulun Ikuisesti minun esittää näyttelijä Marja Salo. Kappaleen on sovittanut Antti Lehtinen. Kun kuuntelee esitystä, kylmät väreet kiirivät pitkin selkäpiitä. Puoleensa vetävä, pelottava, jännittävä, salaperäinen, jopa uhkaava.

Ikuisesti minun -kappaleen juuret johtavat Tuomari Nurmioon. Hän on säveltänyt ja sanoittanut sen. Se löytyy Nurmion albumilta Hullu puutarhuri. Ja You tubesta.

Sekä Salon esitys että Nurmion alkuperäinen tulkinta ovat vaikuttavia! Erilaisia, mutta hyviä kumpikin. Järkyttävän vaikuttavan hyviä! Minun mielipiteeni.

Miettikääpä saoja: "Minun nimeni on tatuoitu sinun aivojesi poimuihin. Minun nimeni on raudalla poltettu sydämesi lihaan" ja "Olet ikuisesti minun, jos tahdon niin."

Onko laulussa kyse rakkaudesta? Oikeasta rakkaudesta? Epätoivoisesta rakkaudesta? Sen aiheuttamasta tuskasta? Vai onko sittenkin kyse vallanhaluisesta, narsistisesta ihmisestä, joka ei päästä toista vapauteen?

Minun oli pakko kirjoittaa tämä teksti. Alunperin lähtökohta oli tuo jokasyksyinen ongelmani, onko pakko pukeutua jo lämpimästi, vaikkei taho.

Mutta Tuomari Nurmion kappale pyöri päässäni jopa unissani. Unissanikin etsin netistä tietoja tuosta kappaleesta ja tv-rikossarjasta. Ja tunnari soi korvamatona päivin öin.

Oli pakko yhdistää nämä Minun (jokin) on...

Minun ongelmani on? Syyspukeutuminen? Vai kenties jokin muu? Siinäpä vasta pulma.