Korona on pitänyt meitä vallassaan pitkään. Sen vuoksi on tehty jos jonkinmoisia varasuunnitelmia ja varotoimenpiteitä. Eikä turhaan.
Yksi koronan varjopuolista on, että se on aiheuttanut joillakin ihmisillä ahdistusta. Se on myös vaikeuttanut monien arkielämää, koulun- ja työssäkäyntiä.
Kuulemani mukaan yhdessä perheessä oli pelkona, että äiti ja kaksi teini-ikäistä tytärtä vähintäänkin tappavat toisensa. Ei käynyt niin, ei käynyt. Onneksi!
Korona on myös tuonut helpotusta elämään.
Monet ovat riemuinneet, kun ei ole tarvinnut olla sosiaalinen. On saanut olla vain oma itsensä, kotona viihtyvä ihminen. Ei ole tarvinnut pelätä sukulaisten ja muiden yllätysvierailuja. Eikä ole tarvinnut stressata, että pitäisi käydä siellä ja täällä kyläilemässä. Tekosyitä ei ole tarvinnut keksiä.
Korona on myös herättänyt vanhan rakkauden uudestaan eloon. Ainakin yhden parikunnan kohdalla. Yksi tuttavani kertoi, että hänellä ja hänen miehellään rakkaus roihahti uudelle kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. He ymmärsivät, mikä on tärkeää. Ovat yhdessä ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta.
Koronarajoitusten poistaminenkin on kyllä helpottanut elämää. Monet (näin olen antanut itselleni kertoa - suora käännös englannista) ovat riemuinneet tilanteesta. Saa panostaa täysillä ihmissuhteisiin. Voi suorastaan ahmia tärkeiden ihmisten seuraa.
Minulle koronarajoitukset eivät aiheuttaneet ongelmaa, eivät ahdistusta. Silti olin innoissani, kun ei tarvinnut enää olla osittaisessa etätyössä. Oli mainiota, ihanaa, kun tapasi työkavereita ihan elävinä kasvoista kasvoihin.
Hyvä korona, huolehdithan, että jatkossa olet poissa meidän ihmisten tieltä. Näytät sen inhimillisen (?) puolesi. Haluamme elää normaalia elämää. Normaali elämä sallii paitsi sosiaalisen niin myös epäsosiaalisen tavan elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti