Kerrankin minulla on riittämiin keltaista kultaa. Tai ehkä sittenkään ei. Tuleva syksy, talvi, kevät näyttävät.
Ostin työkaverini ystävältä kantarelleja. Siitä hetkestä alkaen, kun sovin hänen kanssaan ostosta, minulla on ollut valtava syljen eritys. Olen unelmoinut päivin ja öin uusista perunoista ja kantarellikastikkeesta. Pannulla paistettuja kantarelleja paljon sipulimäärän kera.
Paistorasvana ei suinkaan rypsiöljyä tai muuta terveellistä. Voissa ne kantarellit pitää paistaa. Ja nesteenä tietenkin kermaa! Ei mitään valjua ruokakermaa vaan ihan ehtaa kuohukermaa. Ja suolaa sopivasti. Onneksi suolankäyttöni pysyy kohtuuden rajoissa, joten se korvannee voin ja kerman vaarallisuuden.
Eilen se onnen päivä koitti! Ajelin hakemaan keltaisen kullan. Myyjä tuli matkassa vastaan lähes puoleenväliin. Emme käyneet mitään pimeää kauppaa. Maksoin kullan pankin kautta merkinnällä sienet. Näin kullan myyjää ei voida syyttää tulojen pimittämisestä. Sieniähän, kuten marjojakin, saa myydä ilman verottajan välistävetoa.
Kun starttasin keltainen kulta kyydissäni, aloin soitella. Käytin bluutuuttia, en siis vaarantanut liikenneturvallisuutta. Aina, kun piti valita uusi numero, pysähdyin tien viereen, yleensä linja-autopysäkille tai vanhalle maitolaiturille.
Kyselin, josko joku haluaisi ottaa tätä herkkua. Löysin kolme uhria. Kiitos heille. Sain lahjoittaa paljosta vähäsen.
Lukijani, jäit ehkä miettimään, miten paljon oikein ostinkaan tätä keltaista kultaa. Vastaan: paljon! Kun myyjän kanssa sovimme, että ostan kantarelleja niin paljon kuin hän raaskii myydä, en arvannut lopputulosta. Eilen lauantaina sain soiton häneltä: viisi kymmenen litran sankkoa plus pari pienempää. Olin varautunut korkeintaan kahteen sankkoon.
En minä kauaa miettinyt, sekunnin sadasosan. Otin ilman muuta kaiken. Nyt minulla oli mahdollisuus muistaa ihania ihmisiä: yhtä siskoani, yhtä ystävääni, yhtä naapuriani. Muitakin olisin muistanut, mutta kaikki eivät syö sieniä ja kaikille sienet eivät sovi.
Jäi minulle silti tätä herkkua riittämiin. Kolme isoa ja yksi pieni sangollinen. Eilen illalla sain suurimman osan pakastettua. Tälle illalle tehtävänä on haihduttaa vesi kymmenestä litrasta kantarelleja ja pakastaa ne. Ja tietysti keittää uusia perunoita ja tehdä uusi satsi kantarellimuhennosta.
Haaveenani on, että saan ostettua jostakin suolasieniä. Paljon! Makuhermoni oikein herkistyvät, kun mietin sienisalaattia. Siihenkin laitan kermaa tai kermaviiliä. Ja joskus teen vain sieni-sipuli-salaattia. Herkullista sekin. Yksi ihminen kertoi herkukseen perunavellin, johon hän laittaa suolasienisalaattia. Kokeilin. Suosittelen. Kannattaa kokeilla - jos tykkää sienistä ja pystyy syömään niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti