lauantai 9. toukokuuta 2020

Sosiaalisten soittojen päivä

Tänään minulla on sosiaalisten soittojen päivä. Tai voisi ehkä sanoa, että tänään alkavat sosiaalisten soittojen päivät.

Korona-aika ei ahdista minua vieläkään. Onneksi. Pelkään koronaa, mutta vain sopivasti ilman pakokauhua. Sen verran, että osaan toimia ainakin itseni kannalta oikein (ehkä myös muiden) - välttää ihmismassoja, huolehtia käsihygieniasta, ja tietysi muutenkin hygieniasta.

Mutta, mutta. Nyt alan kaivata sosiaalisia kontakteja edes jollakin tavalla. Jos korona-ajan alussa olin tyytyväinen, kun ei tarvitse ryntäillä joka paikkaan, niin nyt kaipaan muutakin kuin oman itseni ja koirani seuraa. Normaalisti jo työni on täynnä sosiaalisia kontakteja, joten vapaa-ajalla olen ollut hillitympi niiden suhteen. Nyt lähityöpäivinä tapaan vain noin puolet työkavereistani ja etätyöpäivinä en niinkään paljon. Etätyöpäiviä on viisi kahden viikon aikana. Niinäkin päivinä asiakkaita pitää tavata, ja silloin tapaan vain yhtä työkaveria, meidän pienen tiimimme ihanaa Pirjoa. Ison osan etäpäivistä teen kuinkin töitä kotikonttorissa.

Nyt sosiaalisten kontaktien vähyyteen tuli loppu! Olin jo aiemmin sopinut soittavani tänään kahdelle ystävälleni, jotka muodostavat kaksi kolmasosaa Kolmen Tähden Illallinen -ryhmästä. Minä olen se yksi kolmasosa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Pitipä soittaa kolmannellekin ystävälle. Enempää en saa mahtumaan yhteen päivään.

Kolmen Tähden Illallinen -ryhmän ystävien kanssa sain päivitettyä asioita, mutta en kaikkia. Ihan tarkistin puhelimen logitiedoista, milloin olin heidän kanssaan jutellut viimeksi. Ei voi olla totta! Joulukuussa! Jo oli aikakin soitella. Tosin piti meidän tavata aiemmin tänä vuonna ruokailun merkeissä, mutta korona esti sen. Silloin kyllä ravintolat olivat avoinna, mutta astmaatikkona rajoitin itse itseäni. Kun Suomen hallitus sallii, tapaamme varmasti. Jos emme ravintolassa, niin jonkun meistä pihamaalla. Silloin sään on parasta olla loistava! Ei sateita eikä kylmää tuulta.

Tämä kolmas ystäväni, jonka kanssa keskustelin tänään, kertoi hyviä uutisia. Mummi, joka ei ole mummini vaan tämän ystäväni ja hänen sisarustensa lasten mummi, on päässyt vanhaikodissa ulos ja saanut tavata lapsiaan ja lastenlapsiaan kauempaa. Sukulaiset ovat olleet aidan takana. Minulle mummi on kakkosäiti. Kyllä minä vielä Eini-kakkosäitini tulen sinua tapaamaan. Sitä ennen soittelen. Rutistuksia sinulle!

Sosiaaliset soitot eivät pääty tähän päivään. Päiviä on edessä monta. Muut ystäväni, tuttavani, sukulaiseni pääsevät kärsimään soittohäiriköstä. Soitan maratonpuheluja. Tosin en tiedä, mitä se tarkoittaa. Jos yli tunnin kestävät puhelut ovat maratonsellaisia, niin hyvin alkoi tämä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti