sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Partsun seikkailuja autolla, osa 3

Tästä seikkailusta on aikaa kolmisenkymmentä vuotta - plus, miinus. Ajelin juhannuspäivänä kahden siskoni kolmen lapsen kanssa kohti läntistä Suomea. Mukana olivat kaksospojat ja heitä vuotta vanhempi tyttö.

Kun olimme jossain Liperin tienoilla, ehkä Viinijärvellä, niin vastassa oli, kuinkas muutenkaan, poliisin puhallustutka. Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin / pääsin puhaltamaan alkometriin. Oli itsestään selvää, että juhannusaaton jälkeisenä aamuna poliisi tarkisti monessa eri paikassa kuljettajien kunnon.

Jännitti. Myönnän sen. Vaikka mitään pelättävää ei ollut. Jo silloin oli kuten nytkin periaatteeni on, että jos otat et aja, tai jos ajat et ota.

Toinen näistä reippaasti alle kymmenvuotiaista kaksospojista oli silloin ja on edelleen sellainen "vääräleuka". Keksii vitsejä ja murjaisuja jos mistäkin.

Kun jatkoimme puhalluskokeen jälkeen, tulos oli siis nolla, tämä vääräleuka murjaisi oikein olan takaa takapenkiltä. "Koko auto tärisi, kun täti pelkäsi poliisia"!

No, en pelännyt, mutta säikähdin kyllä outoa tilannetta. Oletin ilman muuta, että olin tehnyt jotain hölmöä. Vaikka poliisi juhannusaamun liikenteessä ei liene mikään yllätys.

Läntisen Suomen jälkeen matkamme johti kohti Porvoota. Juuri ennen lähtöä huomasin, että autosta yhden renkaan ilmat olivat haihtuneet taivaan tuuliin. Tutkailin tilannetta ja totesin, että renkaan oli puhkonut naula.

Voi, voi. Ei auttanut muu kuin pistää tilalle vararengas ja etsiä huoltamo, missä rikkoontuneen renkaan voisi korjata/vaihtaa. Vielä siihen aikaan kykenin renkaan vaihtamaan, kun pienessä autossani oli pienet renkaat - voimat riittivät. Yllätyksekseni sunnuntaipäivänä, siis juhannusviikonloppuna, tällainen huoltamo löytyi. Vieläkin muistelen kiitollisena tätä huoltamoa.

Loppumatka sujuikin hyvin, vääräleukaisten lasten kommenteista huolimatta. Matkamittarista kun piti laskea, että jokainen sai olla etupenkillä saman verran. Muutoin he olivat ihania - ja ovat tänäänkin - ihania vanhempia lapsilleen ja meille vähän vanhemmille ihmisille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti