Kuten olet jo saanut lukea, matto kävi kimppuuni, viimeksi kotona sisäkuistilla. Kaaduin, enkä selvinnyt aivan vammoitta. Polveni vihoitteli. Kun en pystynyt kävelemään normaalisti kivun vuoksi, alkoi selkäni oireilla. Lisänä vielä hermokipu.
Pidän tanssimisesta. Tosin nykyään se on harvinaista herkkua. Etenkin nuorempana viihdyin tanssilavoilla.
Tänä aamuna sain kokea, miltä tanssi farkkujen kanssa tuntuu. Viikonlopun jälkeen oli aika palata arkeen, ja töihin. Aamusuihkun jälkeen ryhdyin pukeutumaan reippaasti. Siihen asti meni hyvin, kunnes piti saada farkut jalkaan. Ei, vartalo ei taipunut - tai siis kipu ei sitä sallinut.
Tanssahtelin milloin mitenkin ja yritin saada jalkani lahkeisiin. Kipu oli sietämätön. Jalkani ei suostunut yhteistyöhön. Lopulta onnistuin. Jippii! Paitsi että... Siinä tanssin temmellyksessä en ollut huomannut, että farkut menivät jalkaan väärinpäin.
Ei muuta kuin alusta. Olin tuskissani. Miten kipeä kroppani taipuisi sen verran, että saisin farkut jalkaan?
No, olenhan noheva. Istumaan sängylle. Siellä vartaloani "tangon" tahdissa väännellen etsin sopivaa asentoa, jotta saisin edes toisen jalan lahkeeseen. Selkäni oli toista mieltä. Se pakotti minut huutamaan suoraa huutoa, kun koski niin pi..sti.
Lopulta olin valmis lähtemään töihin. Olin tietenkin ennen tätä päästänyt koirani sisälle ja tarjoillut sille leipäpalasen. Ruokakupissa odotti pieni koirankeksi.
Yllättäen tanssi jatkui auton luona. En millään kärsinyt nostaa oikeaa jalkaani autoon. Jos meillä olisi vasemmanpuoleinen liikenne ja ratti auton oikealla puolella, ongelmaa ei olisi ollut. Ensin vain vasen jalka autoon, hivuttautuminen penkillä sen verran kauas, että oikea jalka olisi tullut sisään ilman vaivaa.
Mutta kun ei. Lopulta pääsin autoon. Pikkuhiljaa elämä helpotti. Näin illalla olo on hyvä, ainakin osittain kiitos viime viikolla yksityisellä lääkäriasemalla polveen saamani kipupiikin - julkisella puolella se olisi vasta ylihuomenna. Päivän mittaan pääsin treenaamaan jalkaani oikealla tavalla, harjoittamaan kävelyä normaaliasennossa, ja kipu on ainakin toistaiseksi hävinnyt.
Vaikka pidänkin tanssimisesta ja farkuista, niin en halua yhdistää niitä tällä tavalla yhteiseen tanssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti