"Korvaamattomat" ihmiset

Olen nainen, joka on elänyt pitkään. Tämän vuoksi olen törmännyt jos jonkinmoisiin ihmisiin. Tyytyväisiin, tyytymättömiin, iloisiin, surullisiin, onnellisiin, onnettomiin, niihin, jotka ymmärtävät olevansa korvattavissa, ja niihin, jotka kokevat olevansa korvaamattomia.

Päällimmäisenä nousee mieleen yritysjohtaja vuosikymmenten takaa. Hän omisti pienen liikeketjun, jolla oli myymälöitä eri paikkakunnilla Suomessa ja ulkomailla. Hän koki olevansa niin korvaamaton, että kehui joka paikassa, ettei ole pitänyt lomia 25 vuoteen! Hän maksoi siitä aika kalliisti, onneksi ei kuolemallaan. Valitettavasti sijaiskärsijöitä olivat myös hänen alaisensa, joille hän huusi silmittömästi raivostuessaan - ihan mitättömistä asioista. Tarjosin kyseiselle yritykselle erilaisia tukipalveluja. Kerran olin silminnäkijänä, kun herra johtaja heitti ulos ulosottomiehen liikkeensä tiloista.

Ei tämä johtaja ollut korvaamaton. Siirsi maksusta liiketoimintansa muille, ja toiminta jatkui.

On niitä "korvaamattomia" ihmisiä, jotka tekevät töitä sairauslomillaan. Sitä en ymmärrä laisinkaan! Sairausloma on sitä varten, että sen aikana toivutaan työkykyiseksi. Samalla sairauslomalla töitä tekevä antaa väärän viestin työnantajalle: työt hoituvat, vaikka olemme kotona sairaina. Ei jukupätkä! Tällaiset työntekijät vievät pohjaa työehtosopimusneuvotteluilta. Ainoa hyvä asia tässä on se, että sairaana oleva henkilö ei tule töihin tartuttamaan muita. Korvaamaton hän ei kuitenkaan ole! Työt kyllä odottavat!

Korvaamattomia eivät ole myöskään ihmiset, jotka tulevat töihin sairaina. Minusta nämä "korvaamattomat" ihmiset eivät arvosta toisia riittävästi. He vaarantavat muiden terveyden. Ja jos he ovat asiakastyössä, niin vaarantavat myös asiakkaiden terveyden.

Ei tarvitse katkaista jalkaansa, voidakseen olla poissa töistä luvan perästä. Flunssa on ihan pätevä syy. Tai jokin pahentunut perussairaus, jonka parantamiseen tarvitaan lepoa, kuten esimerkiksi astma. Työt sairausloman aikana jäävät tekemättä, mutta mitä sitten. Ne tehdään myöhemmin ajan kanssa. Ja tehdään se, mitä ehditään normaalissa työajassa. Enempää ei tarvitse tehdä.

Mitäpä sanoa ihmisistä, jotka vievät työt kotiin ja tekevät ne omalla ajallaan? Väärin tehty! Jos siitä kotona tehdystä työstä saa palkan, se on eri asia. Sitä kutsuttaneen etätyöksi.

Työelämässä on vielä ainakin yksi ryhmä "korvaamattomia" ihmisiä: lomansa pitämättä jättävät. En oikeastaan tiennyt, että näitäkin ihmisiä on, mutta on vainen. Työsuhde päättyy, lomia pitämättä enemmän kuin työpäiviä on jäljellä. Työnantaja ei maksa pitämättä jääviä lomapäiviä. Työntekijä hyväksyy asian nielemättä. Mitä ihmettä?

Olen varmaankin ollut ankara näille "korvaamattomille" ihmisille. Itse asiassa he tuskin näin ajattelevat itsestään. Paitsi ehkä edellä mainittu johtaja, jota myös jotekin ymmärrän. Hän ei rohjennut luottaa kehenkään muuhun ja siksi ajoi itsensä piippuun.

Nämä "korvaamattomat" ihmiset ovat pikemminkin liian tunnollisia. He tuntevat (turhaan) huonoa omaa tuntoa siitä, että ovat poissa töistä. He haluavat, että työt tulevat tehdyiksi, eivätkä muut joudu tekemään heidän töitään. Ja ovat työnarkomaaneja, valitettavasti.

Silti. Voi kun me muistaisimme, että ei meidän rivityöntekijöiden vaan työnantajan tehtävänä on järjestää työt niin, että kukaan ei kuormitu liikaa. Työnantajan tehtävänä on huolehtia, että kukaan ei tule töihin sairaana eikä kukaan tee töitä kotona sairausloman aikana. Työnantajan tehtävänä on, että lomat tulevat pidetyiksi ajallaan. Työnantajan tehtävänä on korvata loma rahana, jos lomaa ei ole voinut pitää ennen työsuhteen loppumista.

Työntekijän vastuulla on hoitaa tehtävänsä, niillä edellytyksillä, jotka työnantaja suo.