Kilpajuoksua

Monet harrastavat tai harjoittavat kilpajuoksua. Tai joutuvat väkisin mukaan kilpajuoksuun.

Kilpajuoksu sanana kuvaa sitä fyysistä toimintoa, joka tapahtuu kilpaa juostaessa. Jalkaa toiseen eteen, milloin rivakammin, milloin hitaammin. Maailman tason kilpailuissa lyhin matka lienee, en ole varma, 100 metrin kisa. Sitä voi juosta ilman esteitä tai aitoen. Pisin (?) on maratonjuoksu, 42,195 kilometriä. Maraton on ollut kesäolympialaisten lajina ensimmäisistä kisoista alkaen, siis vuodesta 1896! Pitkälle on päästy!

Näiden väliin mahtuu jos jonkinmoista kilpajuoksua, enemmän tai vähemmän tosissaan otettavaa. Miesten juoksua, naisten juoksua, kaupunkirunia, extremerunia, vaarojen juoksua... Ihan loputtomiin näitä voi keksiä ja järjestää, itse kukin.

Kilpajuoksua voi harjoittaa kartan ja kompassin kera. Suunnistukseksi sitä sanotaan. On paikallisia suunnistuskisoja, on Jukolan viestiä ja Venlojen viestiä. Kartan ja kompassin kanssa juostessa tarvitaan muutakin kuin nopeita jalkoja. Tarvitaan osaamista, kartanlukutaitoa, suuntavaistoa. Ihan omasta kokemuksestani kirjoitan. Jos kartta tai kompassi on väärinpäin, niin mennään väärään suuntaan.

Myös työuran etenemisessä voi harjoittaa kilpajuoksua. Pääsenkö eteenpäin? Pääsenkö nopeammin kuin joku kaveri, tuttava, ystävä, sukulainen. Pääsenkö nopeammin kuin minä itse? Kilpajuoksu uralla voi olla tuskallista. Tai se voi tuoda ymmärryksen vapaudesta.

Tulin kerran urallani valituksi yhden Suomessa ja kotikaupungissani pääkonttoria pitävän kansainvälisen yrityksen vientipäälliköksi. Hyvin äkkiä jo koeajalla ymmärsin, että tämä kilpajuoksu ei ole minua varten. En ole mikään myyntitykki!

Läksin silloin tyhjän päälle. Hetkeäkään en ole katunut. Töitä on riittänyt, rahat ovat riittäneet kaikkeen välttämättömään, hengissä olen pysynyt. Ja ennen kaikkea - olen ollut ja olen edelleen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ja vielä kun ne e-päivät lähestyvät. On ikää sen verran. ;)

Nyt olen joutunut väkisin kilpajuoksuun, johon en ole halunnut. Olen silti päättänyt selviytyä voittajana!

Kaiken maailman grillien ja työpaikan mattojen hyökkäyksistä olen selvinnyt kunnialla. Rakkaan oman kotini ainoa matto, se siellä sisäkuistilla, haastoi minut kisaan. Kehtasi kaataa minut ja aiheuttaa ikäviä juttuja.

Nyt juoksen, tahtomattani, kilpaa kipujen ja toimintakyvyn kanssa. Kierre on valmis, jos en taistele! Kipu estää liikkumisen, liikkumattomattomuus heikentää lihasvoimaa, mikä puolestaan estää liikkumisen. Ja sitten tulee taas kipuja.

Tähän en suostu!

Kivut saavat väistyä ja lihasvoima saa vahvistua - keinolla millä hyvänsä, kunhan ei tarvitse viinaa ja huumeita käyttää.

Lääkäriin en ole vielä päässyt. Siispä oma pelastusohjelma käyttöön. Jokainen sekunti, jonka voin käyttää jaloillani olemiseen ja jalkavoimieni vahvistamiseen, on tarpeen. Ne sekunnit käytän tarkkaan. Kun työpaikalla käytän hissiä, teen siinä toisilta salaa erilaisia liikkeitä: jumppaan, juoksen, jumppaan, juoksen. Ette uskokaan, miten hyvä paikka hissi on juoksemiseen!  Maali on aina lähellä.

Kipujen ollessa ylitsepääsemättömiä ja toimintakyvyn heikko niin ihanat työkaverini tulevat hätiin. Tarvittaessa kuljetus työpaikan ovelta asiakkaan tai muun palaverikohteen ovelle toimiia. Kiitos!

Tavoitteeni on, että ovelta-ovelle-kuljetusta en tarvitse enää aprillipäivänä, tai ainakaan kesäloman alkaessa tuossa kesäkuun alkupuolella. En ole lomastani vielä neuvotellut, mutta vanhan tietoni mukaan ajankohta on on hyvä ja sopii muille. Toiset kun haluavat lomansa eri aikaan kuin minä.

Ups! Nyt ymmärrsin. Eri aikaan kuin minä. Eivätkö he siis halua olla töissä yhtäaikaa kanssani? Äh, ei siitä ole kyse. Haluavat varmaan. Huono vitsi. Poistetaan tämä viimeinen kappale.