Hyvä lukija, älä säikähdä. En aio kuvailla virtsarakkoni toimintaa. Kirjoitan kaveristani Jäbästä.
Se on osoittanut, että sillä on uskomaton seurapiirirakko. Myös silloin, kun minä olen ainoa sen seurapiiriin kuuluva olento.
Kahtena lauantaina on käynyt niin, että Nukkumatti ei ole pääsätnyt minua pois unten mailta vasta kuin myöhään. Olen kyllä pistäytynyt aikaisin aamulla vessassa, mutta mennyt takaisin sänkyyn tarkoituksenani vähän loikoilla ja rapsutella jäbäräistä.
Molemmilla kerroilla, siis kahtena lauantaina, kävi niin, että pää painui väkisin tiukasti tyynyyn ja silmät kiinni. Välillä havahduin ja yritin nousta ylös, mutta uni vain veti puoleensa. Enkä edes ollut sairaana.
Mitäpä tämä kaverini Jäbä tekikään? Nukkui, kävi välillä jossakin ja palasi viereen. Tarpeillaan se oli käynyt edellisenä päivänä viimeisimmän kerran joskus iltakahdeksan tienoilla.
Kun lopulta pääsin irti Nukkumatin otteesta, kello oli jo (ilkeäntö kerota) yli kymmenen ja toisella kerralla peräti yli yhdentoista. Siis aamupäivällä. Nukkumaan olin mennyt kumpanakin edeltävänä perjantaina kymmenen aikaan (illalla).
Onneksi tilanne ei jatkunut tällä viikolla samanlaisena. Eikä kaverini Jäbä menettänyt luottamustaan minuun. Se uskoo ja tietää, että hitaista aamuista pitävä nahkamutsi selviytyy johonkin aikaan päästämään ulos. Se jaksaa sinnitellä seurapiirirakkonsa voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti