Olen ollut ihmeissäni kohta viikon verran. Meillä asiat eivät ole menneet entiseen tapaan. Miksi, miksi?
En saa ruokaani silloin, kun minulla on nälkä. En pääse nukkumaan (meidän yhteiseen) sänkyyn, kun minua nukuttaa. Jopa aamuisin pitää odottaa, että nahkamutsi selviytyy päivään.
Se kailottaa kaikille, miten ihanat nappisilmät minulla on. Ei niillä kuitenkaan ole mitään vaikutusta miettiessäni: tahdon kotiin nukkumaan, oman peiton alle uinumaan, turhaan tässä näin nyt istutaan ja torkutaan.
Tuota Kirkan laulua se nahkamutsikin hoilottaa, mutta ei halua ymmärtää sen kertomaa. Ei ainakaan, kun minä yritän viestittää.
Kyllä, kyllä, on se minulle selityksiä antanut. Nyt ei ole enää kesäaika. On talviaika, jota myös (oikeammin) normaaliajaksi kutsutaan. Kelloja on siirretty kohti kesää.
Hyvänen aika, miten kohti kessäa! Se on edessä ja takana. Eikös se tarkoita, ettei siirretä mihinkään suuntaan.
Hyvät ihmiset! Antakaa minulle armoa! Päättäkää jotain pysyvää, olipa se sitten normaali-, talvi- tai kesäaika. Kunhan me koirat saamme ruokamme ja pääsemme nukkumaan aina biologisen rytmimme mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti