Meille itse kullekin tulee silloin tällöin elämässsä vastaan pysäytyksiä, hetkiä, jolloin ajalla ei ole väliä. On vain pakko pysähtyä. Minulle kävi niin tällä viikolla kolmesti.
Tostaina klo 10.00 - 10.45 oli pysäytyksen hetki. Kuuntelin Yle radio 1:stä ohjelmaa, jossa toimittaja Marko Gustafsson haastatteli näyttelijä Jani Toivolaa. En ehkä koskaan ole kuullut niin harmonista puhetta kuin heidän keskustelunsa.
Olin vetämässä sukkia jalkaani, kun ohjelma alkoi. Liike pysähtyi. Kuuntelin kahden miehen välistä sanallista ja sanatonta yhteisymmärrystä. Gustafsson ei hätäillyt. Kun keskusteluun tuli pitkähkö tauko, hän odotti, että Toivola jatkaa.
Ohjelman päätyttyä sain lopulta sukat jalkaani. Suosittittelen kuuntelemaan. Löytyy Areenasta podcast-osiosta. Olisipa enemmän tällaisia kiirehtimättömiä ohjelmia.
Kaksi muuta pysäyttävää hetkeä sattuivat lauantai-iltaan. Katsoin Elämäni biisi -lähetystä. Ilta esitti kappaleen Syvälle sydämeen sattuu. Tulkinta oli upea. Vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä pientä koulukiusattua, joka huutaa tuskaansa.
Eikä Arppa, illan vieraileva yllätysartisti, jäänyt yhtään toiseksi esittäessään oman kappaleensa Yks kriisi. Kuulin sen ensimmäisen kerran. Arpan eleetön, tyylikäs esitys pisti asioita tärkeysjärjestykseen.
Molemmat artistit ovat melko tuntemattomia, minulle, vielä. Arppaan olen "törmännyt" joitakin kertoja radioaalloilla. Aina on tehnyt vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti