Ollaan muuten eletty nahkamutsin kanssa kahdestaan reilu kaksi vuotta. Se oli 20.10.2021, kun se kävi kaverinsa Tuulan kanssa minut hakeamssa.
Outo tuo nahkamutsi on. Esimerkiksi se kantaa sisälle puita ja polttaa takkauunissa. Miksi ihmeessä? Nehän olisivat mitä mainioimpia järsimistä varten. En tarvittaisi kaupasta ostettuja puruluita. Mitä ihmisten hampaat siihden sanoisivat, en tiedä. Enkä välitä.
Meillä on sen kanssa todella helliä hetkiä. Älkää kertoko kenellekään. Muuten minun uroksisuuteni häviää.
Kun se istuu työhuoneen tuolilla ja katselee netistä jotakin, niin minä menen istumaan viereen. Se malttaa jutella minulle. Me katsomme toisiamme kuin rakastuneet: se tuijottaa sieltä ylhäältä ja minä alempaa. Se rapsuttaa.
Huippua on, kun olemme toistemme kainaloisia. Ne hetket asettuvat aamuihin ja iltoihin. Kun heräämme aamuisin, se nappaa minut kainalonsa, rapsuttaa ja juttelee pehmeitä. Aika hienoa, sanon minä
Iltaisin minä yleensä nappaan sen kainalooni. Sen on asettunut sängyssä kyljelleen ja yrittää lukea jotain kirjaa. (Moralistit, jotka ette pidä koirisra sängyssä, älkää lukeko tätä.) Minä käyn kaksin etutassuin sen päälle ja halaan. Samalla pesen sitä: korvat, silmät ja suun seutu ovat aina pestävissä. Vaikka nahkamutsi olisi eri mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti