Aina joulukuussa Suomessa puhutaan lähes paatoksella isänmaasta. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, johtuu itsenäisyyspäivästä, joka on 6.12. Isämme ja isiemme isät puolustivat maataan.
Olen usein miettinyt sanaa isänmaa ja verrannut mielessäni sitä synnyinmaa- ja kotimaa-sanoihin.
Tarvitsemmeko sanaa isänmaa. Se ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Sana viittaa maahan, jossa isämme asuvat tai ovat asuneet. Miksi ei yhtä hyvin setäinmaa, äidinmaa, tätienmaa? Hyvin suurella todennäköisyydellä hekin asuvat tässä maassa.
Ja aivan hyvin kukaan heistä ei asu Suomessa, kun katsomme asiaa suomalaisten perspektiivistä. Muilla perspektiivi on omansa.
Minusta olisikin parempi käyttää ilmaisuja synnyinmaa ja kotimaa. Ne ovat selkeitä ilmaisuja, eikä niiden tarvitse olla yksi ja sama maa.
Olen syntynyt Suomessa ja asun Suomessa. Näin ollen Suomi on minulle sekä synnyinmaa että kotimaa. Jos olisin muuttanut johonkin toiseen maahan ja asuisin siellä pysyvästi, niin tämä toinen maa olisi kotimaani. Suomi on ja pysyy synnyinmaanani.
Omalta osaltani en halua puhua isänmaasta. Se vie ajatukset jotenkin hyvin oikealle poliittisessa kentässä, ja sotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti