Olen ollut pienestä pitäen sitä mieltä, että minussa on sitä jotakin. Tosin niin on muissakin, mutta väliäkö sillä.
Olen ollut lupaava hiihtäjä. Lapsena hiihtelin lähipellolla. Osallistuin myös hiihtokilpailuihin. Piirimestaruuskisoissa vein voiton. Hieno suoritus! Eikö totta?
Valtakunnallisissa kisoissa Kajaanissa tulin toiseksi. Kyseisessä sarjassa meitä kilpailijoita oli kaksi. Jätin siis kaikki, jotka eivät uskaltaneet osallistua, taakseni. Olin silloin ehkä 8-10-vuotias.
Mielestäni saavutukseni oli sen verran huomattava, että olen odottanut kutsua itsenäisyyspäivän linnanjuhliin jo kauan. Yli 50, siis yli viisikymmentä vuotta!
Tänä vuonna se viimein tuli. Kiitos Covid-19-viruksen, tai kuten itse mieluummin ilmaisen, kiitos koronan.
Nyt me kaikki saimme kutsun itsenäisyyspäivän juhliin. Ihan linnaan emme pääse, mutta väliäkö sillä. Eivät pääse ne muutkaan, ne, jotka yleensä kutsutaan.
Mitä muita ansioita minulla on kuin lupaava hiihtäjä? Enpä nyt keksi. Minusta se olisi ollut riittävä peruste saada kutsu Linnan Juhliin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti