Loputon luonnonvara

Nykyään kautta maailman puhutaan luonnonvaroista, uusiutuvista ja uusiutumattomista. Tosin näiden kahden vaihtoehdon kohdalla käytetään useimmiten sanaa energia, ei luonnonvara. Maallikosta kyse on aivan samasta asiasta.

Yksi erittäin tärkeä luonnonvaramuoto on unohdettu. Se on loputon. Siitä voidaan puhua myös energiana, koska se turvaa kansalaisia kuten vaikkapa sähköenergia.

Kyse on sosiaalityöstä yleensä, ja tässä erityisesti lastensuojelun sosiaalpalveluista. Niin sosiaalohjaajien kuin sosiaalityöntekijöiden työ antaa ainakin jonkinlaista energiaa eli turvaa asiakkaille - joskus vapaaehtoisesti, joskus pakotetusti. 

Sosiaalityö, sosiaalipalvelut ovat loputon luonnonvara, koska näin on pakko olla. Muuten yhteiskunta olisi entistä pahemmassa kriisissä.

Väheksymättä muiden sosiaalipalvelujen merkitystä haluan jostain syystä keskittyä lastensuojeluun.

Miksi lastensuojelua tarvitaan? Siksi, kun yhteiskunta ei suojaa kansalaisiaan riittävästi muilla keinoilla. 

Jos, siis jos, neuvoloiden palvelut olisivat ajantasaisia ja niissä pystyttäisiin keskittymään perheiden asioihin kunnolla, oltaisiin hyvällä alulla. Jos neuvolat voisivat havaita perheiden mahdolliset ongelmat ajoissa, niin perheet saisivat oikeanlaisen avun oikeaan aikaan.

Jos koulut pystyisivät ja uskaltaisivat kiinnittää huomiota riittävän ajoissa oppimisongelmiin ja muihin lapsen kasvua ja kehitystä haittaaviin ongelmiin, niin lapsi saisi ajoissa apua.

Jos lapsiperhepalveluiden varhainen tuki tarjoaisi riittävästi tukea, niin lastensuojelua ei ehkä tarvittaisi. Yksi palvelumuodoista on kotipalvelu, ei ihan mutta melkein kuin entinen kodinhoitaja. Jos kotipalvelua olisi saatavilla, niin perheiden monista ongelmatilanteista päästäisiin eteenpäin ilman lastensuojelua.

Sosiaalihuoltolaissa kyllä todetaan muun muassa, että kotipalveluja tulee saada milloin vain vuorokauden ajasta riippumatta.

Jos terveydenhuolto pystyisi huolehtimaan kansalaisten terveyden- ja sairaanhoidosta riittävällä tasolla, niin lastensuojelua ei tarvittaisi ainakaan siinä määrin kuin nykyään.

Jos erikoissairaanhoito pystyisi vastaamaan lasten ja nuorten hyvinkin vaikeisiin psyykkisiin oireiluihin, niin lastensuojelu ei kuormittuisi niin paljon kuin nykyään.

Lastensuojelu ei yleensä ole oikea ratkaisu psyykkisesti oireileville lapsille. Traumat vain vahvistuvat ja pitkittyvät. Lastensuojelussa ei ole psykiatrista osaamista. Se hankitaan sijoittamalla lapsi/nuori sellaiseen paikkaan, jossa kyseista osaamista on. 

Kun jokin palvelu ennen viimesijaista lastensuojelua ei pysty huolehtimaan lapsesta/nuoresta, niin lastensuojelu ottaa kopin, sen on pakko ottaa koppi.

Miksi sitten ei toimita kuten pitäisi? Siksi, kun kunnat ja kuntayhtymät eivät myönnä resursseja niihin ensisijaisiin palveluihin riittävästi. Ilmeisesti pitävät parempana sitä, että perheet kärsivät ja huomattavasti kalliimmat palvelut ratkaisevat!?!

Eivätkä sosiaalipalvelut ole ainoa loputon luonnonvara. Myös terveydenhuolto kuuluu tähän katergoriaan.